𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

43. Luku. Tuntematon tyttö.

"Eden! Sinä säikäytit minut!" kiljaisin ja Eden nauroi.

"Hei Nicolas", hän tervehti veljeään ja Nicolas nyökkäsi hymyillen vastaukseksi.

"Mitä sinä täällä teet?" Eden uteli.

"Minulla on asiaa. Mennään vaikka ulos", Nicolas vastasi ja lähdimme kävelemään kohti ulko-ovia.

"Kuten aiemmin jo kerroin siinä kirjeessäni, olen lähdössä matkalle", veljeni sanoi, kun pysähdyimme järven rantaan.

"Koskeeko se vakoojan töitäsi?" kysyin, mutta Nicolas pudisti päätään.

"Ei. Syy on yksi toinen asia. En voi kertoa mikä, mutta tämä on tärkeää. Tiedän, että haluaisitte nähdä minut vielä kerran, jos en palaisikaan enää matkalta, joten...tässä sitä ollaan", hän selitti.

"Älä sano noin. Minä en pidä ajatuksesta, että sinä kuolisit", Eden valitti.

"Minä en voi muutakaan", Nicolas huokaisi ja haroi tummia hiuksiaan.

"Eikö joku muu voisi tehdä sitä?" kysyin huolestuneena, mutta Nicolas vain pudisti päätään.

"Monikaan ei tiedä niistä mitään. Me olemme Jaken kanssa tehneet tutkimusta tätä retkeä varten. Asia koskee -"

"Ava? Hei Ava. Meillä on asiaa", joku keskeytti.

Käännyin ympäri ja näin parin Puuskupuhin tulevan meitä kohti. Rypistin otsaani ja katsoin tyttöjä kysyvästi.

"Me kuulimme siitä. Olet kuulemma Tylypahkan virallinen muotisuunnittelija. Voisitko tehdä meille asut niitä tanssiaisia varten?" yksi tytöistä kysyi.

"Öh...minä..tietysti. Anteeksi, minulla on vähän kiire. Voisitteko lähettää mittanne ja kuvanne minulle tänään. Tarvitsen niitä", pyysin ja tytöt nyökkäsivät ennen lähtöään.

"Mihin jäitkään?" kysyin Nicolakselta, joka vain pudisti päätään.

"Teillä on tanssiaiset?" hän totesi kysyvään sävyyn sivuuttaen kysymykseni.

"Niin, ystävänpäivänä. Kuulemma niihin mennään arvotuilla pareilla", Eden kertoi.

"Haittaisikohan professoreita, jos minä ja Jakekin tulisimme? Olisi kiva tehdä jotain muuta kuin töitä ennen lähtöä", Nicolas pohti ja loimme Edenin kanssa ihmettelevät katseet häneen.

"Mitä?" veljemme ihmetteli.

"Ei mitään", virnistimme Edenin kanssa toisillemme ja lupasimme Nicolakselle kysyä asiasta professori McGarmiwalta.

"Hienoa. Sittenhän me näemme silloin. Voimme puhua tarkemmin tanssiaisten jälkeen. Tulen joka tapauksessa takaisin tänne ystävänpäivänä, vaikken saisikaan lupaa tulla tanssiaisiin. Pitää mennä, töitä tiedättehän. Nähdään neljästoista päivä", Nicolas virnisti poikamaisesti ja halasi pikaisesti meitä molempia ennen kuin lähti kävelemään kohti Tylypahkan portteja.

Käännyimme Edenin kanssa katsomaan toisiamme identtiset miettivät ilmeet kasvoillamme.

"Tässä on jotain outoa. Miksi Nicolas haluaa tulla koulun tanssiaisiin?" ihmettelin.

Eden oli hetken hiljaa. Sitten hänen kasvoilleen levisi epäilevä ilme ja hän tuijotti minua silmät suurina.

"Ava...ei...ei voi olla..."

"Mitä?"

"Minusta tuntuu, että...että täällä on joku muukin, jonka takia Nicolas haluaa tulla tänne vielä uudestaan. Joku muukin kuin me", hän aloitti ja leveä virne alkoi kohota hänen kasvoilleen.