𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

60. Luku. Ei kai taas.

Pääsiäisloma oli ja meni ja pian tulikin jo aika palata takaisin Tylypahkaan. Junassa me kaikki olimme hiljaa. Vaikka olinkin tehnyt kaikille selväksi, että olin jo päässyt yli erosta - valehtelin vain kaikille muille ja itselleni, sillä oikeasti surin sitä vieläkin - kukaan ei uskaltanut aloittaa keskustelua. Kaikki pelkäsivät, että jotkut alkaisivat taas riidellä - todennäköisimmin minä ja Sirius. Lopulta, kun matkaa oli jäljellä enää suurinpiirtein 15 minuutin verran, en jaksanut enää sitä kiusallista hiljaisuutta.

"Tuntuu oudolta, että koulua on jäljellä enää vähän vajaat kolme kuukautta", huokaisin ja katsoin ystäviäni.

"Niinpä. Sitten emme olekaan enää kaikki samassa koulussa", Lily totesi haikeana.

"Onneksi ilmiintyminen on keksitty. Voimme nähdä toisiamme miten usein tahansa - siis koulun ulkopuolella tietenkin", Isabella hymyili.

"Ja mehän muuten varmana näemme", James totesi uhmakkaasti.

Loppumatka sujuikin iloisissa merkeissä tulevaisuudesta rupatellessa. Ennen kuin huomasimmekaan, Tylypahkan pikajuna pysähtyi Tylyahon asemalla ja me nousimme vaunujen kyytiin. Niillä me matkasimme metsätietä pitkin Tylypahkaan ja siellä me menimme suoraan Rohkelikkojen - Edenin tapauksessa Korpinkynsien - oleskeluhuoneeseen.

"Taidan mennä suoraan nukkumaan", Lily mutisi ja me muutkin lähdimme makuusaleihimme.

Tyttöjen makuusalissa vaihdoin pyjaman päälleni ja kömmin peittoni alle. Nukahdin melkein heti, kun pääni kosketti tyynyä.

***
Seuraavana aamuna meillä oli ensimmäisenä yrttitietoa. Professori Verso pisti meidät entistä pahemmin töihin, sillä jouduimme hoitamaan Torahammaskurjenpolvia. Se voisi olla tavallinen kurjenpolvi...siis jos se ei olisi viisi kertaa suurempi, ja jos sillä ei olisi pelottavia torahampaita, joilla se yrittää purra ihmisiä.

Yrttitiedon jälkeen meillä oli taikaolentojen hoitoa. Professori Patapalo luennoi meille olennosta, jonka nimi oli hirmulörökki - se oli vampyyrin ja hevoskotkan risteytys. Harmiksemme professori Patapalo ei ollut tuonnut yhtäkään yksilöä näytille. Olisin kovasti halunnut nähdä hirmulörökin, vaikka se kieltämättä kuulosti hieman karmivalta. Ja hassulta.

"Mikä hiton olento on nimeltään hirmulörökki?" Sirius puuskahti, kun istuimme Rohkelikkojen pöytään syömään lounasta.

"Öö...hirmulörökki?" naurahdin.

"Ja sivumennen sanoen Sirius, älä kiroile. Minä en pidä kiroilevista ihmisistä", Lily tokaisi.

"No ei sinun Anturajalasta tarvitsekaan pitää", James mutisi ja purskahdimme nauruun.

James virnisti Lilylle leveästi, mutta tyttö vain pyöritti silmiään. Virnistin tuolle kaksikolle ja vilkaisin Luihuisten pöydässä istuvaa Williä. Milloin olinkaan viimeksi jutellut hänen kanssaan? Oliko se tosiaankin ystävänpäivänä?

"Anteeksi, tulen perässä tunnille", sanoin noustessani pöydästä ja lähdin harppomaan kohti Luihuisten pöytää.

Willillä kesti hetken aikaa ennen kuin hän huomasi minut. Poika väläytti leveän hymyn ja nousi hänkin ylös.

"Tuletko kävelylle? Emme olekaan jutelleet aikoihin", pyysin ja Will nyökkäsi.

Kävelimme verkkaisesti ulos Tylypahkasta ja aloimme kierrellä päämäärättömästi koulun tiluksia.

"Olen pahoillani, etten ole tullut juttelemaan aiemmin. On vain ollut niin paljon kaikkea muuta", huokaisin.

"Ei se haittaa. En minäkään ole edes ehtinyt ajatella koko asiaa. No, miten sinulla menee tällä hetkellä?" Will uteli.