𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

24. Luku. Murheita joulun alla.

Istuin aamiaiselle Suureen saliin. Kelmit, Lily, Alexandra, Isabella, Jada ja Emma istuivat jo Rohkelikkojen pöydässä porukkamme vakiopaikalla, eli siis pöydän oven puoleisessa päädyssä. Lucasta ei näkynyt missään ja kellokin oli jo paljon. Ei kai hän enää nukkunut?

"Missä Lucas on?" kysyin ja katsoin Kelmejä.

"Mistä me tietäisimme. Hän oli jo lähtenyt makuusalista, kun heräsimme", James vastasi ja alkoi voidella paahtoleipäänsä.

En halunnut tietää, monesko paahtoleipä se oli tälle aamulle. Katsoin kysyvästi tyttöjä toivoen, että nämä tietäisivät paremmin, minne Lucas oli mennyt, mutta tytöt kohauttivat olkiaan. Huokaisin ja päätin antaa asian olla. Hän tulisi kyllä tunnille.

"Joko tiedät, millaiset mekot teet meille tanssiaisia varten?" Isabella uteli ja nyökkäsin.

"Pitäisi vain päästä käymään ompelutarvikekaupassa. Minulla ei todellakaan ole tarpeeksi kangasta näin moneen mekkoon", huokaisin ja laskin päässäni vielä kerran, kuinka monelle minun piti tehdä tanssiaispuvut.

Seitsemälle, jos minut laski mukaan. Olin luvannut tekeväni mekot kaikille makuusalini tytöille. Lilylle, Alexandralle, Isabellalle, Emmalle, Jadalle ja Alicelle. Olin saanut mekot toteutusta vaille valmiiksi ja paloin halusta päästä tekemään niitä.

"Jos sinä Tylyahoon haluat, niin sano vain. Me kyllä autamme sinut sinne kiellettyynkin aikaan", Sirius lupasi virnistäen, mutta minä pudistin päätäni.

"Ei. Lupasin professori Dumbledorelle jo ensimmäisen kielletyn Tylyahon reissun jälkeen, ettemme enää riko koulun sääntöjä siinä asiassa. Olen jo rikkonut lupaukseni kerran, joten en aio mennä Tylyahoon enää ilman lupaa", kieltäydyin.

"Olen samaa mieltä Avan kanssa. Joku kerta me vielä jäisimme kiinni ja sitä seuraavat ongelmat eivät ihan noin vain unohdu", Lily sanoi ja mulkaisi Kelmejä.

Ilmeisesti hän syytti Kelmejä siitä, että oli ollut kaksi kertaa kiellettyyn aikaan Tylyahossa. Hän oli osittain oikeassa. Kelmithän meidät oli sinne raahannut, mutta ensimmäisellä kerralla Alexandra oli suostutellut Lilyn mukaamme.

"Muuten Lily...", James aloitti.

"No mitä nyt taas?" Lily ärähti.

"Sinä et silloin yhten päivänä vielä vastannut, tuletko kanssani niihin tanssiaisiin", James huomautti ja Lily käänsi katseensa pois, kun pojan silmät tavoittivat hänen katseensa.

Toivoin koko sydämestäni, että Lily vastaisi kyllä. Minua raivostutti katsoa vierestä, kun Lily kohteli Jamesia tylysti, mutta todellisuudessa piti tuosta pojasta. Minun ja Lilyn katseet kohtasivat ja kohotin lähes huomaamattomasti kulmiani. Lily huokaisi syvään ja käätyi Jamesiin päin.

"Kai se käy. Tämän kerran", hän vastasi ja sitä seuraavat tapahtumat olivat kyllä huvittavat.

Kaikkien muiden ystävieni, paitsi Lilyn, suut loksahtivat auki ja he tuijottivat Lilyä uskomatta kuulemaansa. Sitten James ponkaisi seisomaan ja huusi epäselvästi jotain, mikä kuulosti epäilyttävän paljon tältä: "Hän vastasi kyllä!" Lily tuijotti Jamesia järkyttyneenä ja yritti tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi, kun kaikki salissa olevat oppilaat kääntyivät katsomaan meidän suuntaamme.

"Onko sinun pakko huutaa?" Lily valitti peittäen kasvonsa käsiinsä.

"Olen pahoillani Lily-kukkanen, mutta uskoisin, ettei Sarvihaara voi olla huutamatta. Pitääkö sinulle muistuttaa kuinka monta vuotta hän on odottanut, että suostuisit hänen seurakseen jonnekin", Sirius virnisti ja Lily mulkaisi häntä vihaisesti.

"Minä en ole mikään kukka!" hän kivahti.

"Ihan miten vain. Ymmärsit varmaan, mitä tarkoitin", Sirius vastasi ja kääntyi minuun päin.