Seuraava viikko kului nopeammin kuin olin osannut odottaa. Kaikki puhuivat pelkästään ilmoitustaululle jo alkuviikosta kiinnitetystä lapusta, jossa kerrottiin, että ensimmäinen Tylyahon retki olisi tänä lauantaina.
Tätä lauantaita odotellessa olin päässyt jo pitkälle taikuuden opinnoissani, koska olin keskittynyt koko viikon pelkästään niihin. Ihmettelin miten ystävilläni oli mennyt minuun jo hermot, kun olin istunut jokaisen vapaa-ajan hetken oleskeluhuoneen nurkassa nenä kiinni vuoroin missäkin kirjassa tai taikasauva kädessäni.
Jada oli ehkä vähiten kyllästynyt äkilliseen oppimisenhaluiseen mielentilaani, mikä taisi johtua siitä, että hän opiskeli itsekin kovaan tahtiin. Hän oli yhä jäljessäni, mutta tiesin, ettei Jada joutuisi olemaan paljoakaan kauemmin jäljessä muista, kuin minä. Hän oli nopea oppimaan ja se olikin yksi niistä lukuisista asioista, jotka yhdistivät meitä.
"Valmiina näkemään Tylyahon parhaat paikat?" Sirius kysyi Jadalta, kun kävelimme koko ystäväporukallani - tällä kertaa siihen kuuluivat vain Kelmit, Lily, Isabella, Alexandra ja Jada - kohti eteishallia, josta lähtö Tylyahoon tapahtuisi.
"Sen on paras olla näyttävä, kun se on noin paljon puhuttu", Jada nauroi ja katsoi minua muotoillen huulillaan sanat:
"Sirius yrittää selvästikin hurmata minut."
Vilkaisin Siriusta, joka katsoi meitä mietteliäänä. Nyökkäsin Jadalle leveä virne huulillani ja käännyin sitten katsomaan Lilyä ja Jamesia, jotka olivat uppoutuneet keskusteluun johtajaoppilaiden tehtävistä.
"Eikö Tylypahkaan pitänyt olla lupa?" huomautin ja nämä katsoivat ensin minua ja sitten Jadaa.
"Ette te kyllä ole jäämässä tänne, vaikkei teillä olisikaan lupaa. Älkää huoliko, me Kelmit osaamme kyllä auttaa teidät Tylyahoon muutenkin. Muistatko Ava?" James virnisti ja nyökkäsin.
"Onneksi teidän ei tarvitse murehtia sellaisia asioita, kuin näiden tyttöjen salakuljetus Tylyahoon", professori Dumbledoren ääni keskeytti takaamme.
Me kaikki käännyimme ympäri ja katsoimme rehtoriamme, joka hymyili seesteisesti.
"Molemmilla on jo lupa Tylyahoon", professori kertoi ja vilkaisimme Jadan kanssa toisiamme.
"Miranda-tätisi ja sinun enosi ovat jo antaneet suostumuksensa", rehtori ilmoitti silmät tuikkien ja innostunut ilme kohosi sekä minun, että Jadan kasvoille.
"Eiköhän mennä valloittamaan Tylyaho", Alexandra ilmoitti ja työnsi minut ja Jadan Tylyahoon lähtevien jonoon muiden seuratessa perässä.
"Tästä tulee koko elämäni paras päivä", hymyilin itsekseni, kun pääsimme vihdoin Voron ohi ulos hevosettomille vaunuille.
Enää en ihmetellyt, miten nopeasti hevoset sai valjastettua. Koko hevosia ei ollut koskaan ollutkaan. Vaunut liikkuivat itsestään. Nousimme kaikki yhdeksän samaan vaunuun ja siellä oli kieltämättä ahdasta. Hetken aikaa siinä säheltäessämme huokaisin, työnsin Lilyn Jamesin syliin, Alexandran Siriuksen syliin ja me loput istuimme ahtaasti penkeille.
"Hei! Tästä ei puhuttu mitään!" Lily protestoi mulkaisten Jamesia, joka näytti häkeltyneeltä siitä hyvästä, että Lily oli yhtäkkiä hänen sylissään.
Alexandra oli kuitenkin hieman punainen poskiltaan vilkaistessaan Siriusta, jonka sylissä yhtäkkiä istui. Sirius oli Jamesin lailla yllättynyt, mutta toipui nopeasti ja katsoi Alexandraa virnistäen.
"Ei mitään taka-ajatuksia Black. Täällä on vain niin pahuksen ahdasta, ettemme me mahdu muuten", Alexandra tokaisi irvistäen.
Matka sujui ahtautta lukuun ottamatta hyvin ja pian olimmekin Tylyahon pääkadun alkupäässä. Peitin Jadan silmät ja johdatin hänet ulos vaunusta.
YOU ARE READING
𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒
FanfictionAva Springfield, nuori muotisuunnittelijalahjakkuus saa kuulla vanhempiensa kuolleen ja joutuu muuttamaan tätinsä luokse Englantiin tutusta kotimaastaan Kaliforniasta. Hän ei ole muutosta hetkeäkään iloinen - varsinkaan, kun joutuu jättämään vanhan...
