𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

57. Luku. Voldemortin vastustajat.

VAROITUS: Luvussa mainitaan paljon uusia hahmoja nimeltä - ne on pääosin Avan sukulaisia, mutta kuitenkin. (Niitä tulee koko ajan vaan lisää ja lisää, joten yrittäkää kestää.)

***
Ennen kuin huomasinkaan, maaliskuu vaihtui huhtikuuksi. Keskiviikkona 4. huhtikuuta seisoin ystävieni kanssa Tylyahon asemalaiturilla. Juna Lontooseen lähtisi tasan kello 11 ja pian pääsisin pääsiäislomalle. Niin, ja tapaisin sukuni.

"Sirius kiltti...minä en halua enempää ongelmia. Mikset voisi vain jäädä pois sukujuhlista?" valitin.

"Ava, en voi. Minä en halua menettää sinua. En haluaisi sanoa tätä, mutta minusta tuntuu, että minun pitäisi suojella sinua vanhemmiltani", Sirius mutisi.

Seisoimme vähän matkan päässä muista ja Sirius piti käsiään ympärilläni aivan kuin olisi pelännyt, että täälläkin minulle voisi tapahtua jotain.

"Regulus on siellä", muistutin.

Sirius katsoi minua itsepäinen ilme kasvoillaan ja huokaisin.

"Hyvä on, mutta yhdellä ehdolla. Sinä. Et. Tee. Itsestäsi. Suurta. Numeroa. Onko selvä?"

Sirius nyökkäsi ja huokaisin uudelleen. Tuo poika ei sitten luovuttanut millään. Mitä minä oikein teen hänen kanssaan?

"Ava? Sirius? Alkakaa jo tulla sieltä tai myöhästytte junasta!" Isabella huikkasi ja kiirehdimme Siriuksen kanssa muiden perässä Tylypahkan pikajunaan.

Kuten saattoi odottaa, vaunuosastossamme oli vieläkin ahtaampaa. Nyt siellä istui minun lisäkseni Kelmit, Lily, Alexandra, Isabella, Jada, Emma, Lucas, Eden sekä Fredrik - hän oli päättänyt mennä katsomaan Halea lomalla.

"Nicolas tulee kuulemma meitä vastaan", totesin Edenille, joka nyökkäsi.

"Hän kertoi minullekin", siskoni vastasi.

"Ava? Voisimmeko me jutella? joku kysyi ovelta ja käännyin katsomaan Allisonia.

Heti kun näin serkkuni, muistin että minunhan piti puhua hänen kanssaan jo aikoja sitten. Nousin ylös ja hymyilin tuolle 14-vuotiaalle tytölle.

"Tottakai. Eden, tuletko?"

Eden nyökkäsi ja nousi myös. Menimme Allisonin perässä viereiseen vaunuosastoon, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään muita. Istuimme Allisonin kehotuksesta alas ja vilkaisimme Edenin kanssa pikaisesti toisiamme.

"Mistä halusit puhua?" Eden kysyi ystävällisesti, mutta hieman huolestuneena.

"Te olette kai tulossa niihin sukujuhliin?" Allison kysyi ja nyökkäsimme.

"Hyvä...mietin vain...voinko olla siellä teidän kanssanne. Tai siis...minulla ja veljelläni ei ole kovin hyvät välit, koska hän on Kuolonsyöjä ja minä tiedän, että minustakin yritetään värvätä sellainen. Olisi mukavampaa, jos siellä olisi joku, joka voisi pitää minut turvassa", Allison kysyi ääni aavistuksen verran väristen.

"Tottakai. Me teemme mitä vain pitääksemme sinut turvassa", lupasin ja Allison hymyili kiitollisena.

"No, me näemme sitten siellä", hän totesi hymyillen, nyökkäsimme jälleen Edenin kanssa ja lähdimme pois.

***
Seisoin Edenin, Nicolaksen, Jamesin, Siriuksen, Alexandran ja Halen kanssa suuren viktoriaanisen tiilikartanon kuistilla. Minua kieltämättä hermostutti hieman, koska tapaisin koko sukuni - ja lisäksi vielä Blackin suvun, ugh - ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin loppujen lopuksi antanut Siriuksen tulla sukujuhliin, mutta olin silti ottanut niin sanotuksi seuralaisekseni Jamesin. Tarpeen tullen tuo silmälasipäinen poika saisi viedä ystävänsä pois paikalta, jos Sirius aiheuttaisi ongelmia.