𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

38. Luku. Ongelmat vain lisääntyvät.

Seisoin makuusalin suuren peilin edessä ja katsoin kuvajaistani. Olin pukeutunut keltaiseen, hihattomaan kietaisupaitaan ja hameeseen, jonka eri sävyiset mustat, harmaat ja ruskeat raidat olivat jokainen erilaisia. Jaloissani oli yksinkertaiset mustat korkokengät ja loppusilaukseksi olin valinnut hameeseen sointuvat korvakorut ja kaulakorun.

Vilkaisin taakseni, missä muut tytöt valmistautuivat juhlia varten. Emmalla oli harmaa, vartaloamyötäilevä hame ja puhtaanvalkoinen, pitkähihainen paita, jossa oli sydämen muotoinen pääntie. Hänelläkin oli mustat yksinkertaiset korkokengät ja hän oli valinnut kaulakorukseen mustan helminauhan.

Jadalla puolestaan oli taivaansininen niskalenkkitoppi ja valkoinen hame, joka oli minun makuuni hieman liian lyhyt, mutta kaikilla oli tietysti oma tyylinsä. Hänen korkokenkänsä olivat sävy sävyyn paidan kanssa ja samaa sävyä oli myös hänen hiuspantansa.

Lilyllä sen sijaan oli mekko. Sen yläosa oli musta pitkähihainen paita, joka jätti olkapäät paljaiksi ja hameosa oli musta ruusukultaisin kukkakuvioin koristeltu kellohame. Tytöllä oli jalassaan ruusukullan väriset korkokengät ja korvissaan saman sävyiset korvakorut.

Alexandralla oli vaaleanpunainen vartalonmyötäinen mekko, jonka kangas oli kukkakuvioinen. Siinä oli naruolkaimet ja mielestäni liian paljastava kaula-aukko. Jalassaan Alexandralla oli vaaleanpunaiset korkokengät, mutta - minulle asia oli yllätys, koska Alexandra yritti yleensä olla kaikista korein näky - hänellä ei ollut ollenkaan koruja.

Isabellalla taas oli kotelomekko, jonka kangas olo vaalea ja mustin ruusukuvioin koristeltu. Siinä oli venepääntie ja pienet hihat. Hänellä oli myös mustat korkokengät ja pienet hopeaiset helmikorvakorut.

"Mennäänkö jo? Eden ja muut lupasivat odottaa meitä Rohkelikkojen oleskeluhuoneen ulkopuolella", kerroin ja muut nyökkäsivät.

Lähdimme alas oleskeluhuoneeseen, missä huomasin Kelmien ja Lucaksen jo odottavan meitä. En voinut sille mitään, mutta purskahdin nauruun, kun huomasin poikien pukeutuneen puvunhousuihin ja kauluspaitoihin. He olivat ottaneet nämä juhlat liian vakavasti. Narcissahan oli nimenomaan painottanut, ettei tarvinnut pukeutua liian juhlavasti, koska kyseessä ei ollut viralliset juhlat.

"Mille sinä naurat? Minä käytin kokonaiset viisitoista minuuttia hiusteni laittoon ja mitä minä sillä saan. Avan naurun", Sirius valitti ja loi minuun "loukkaantuneen" katseen, mikä vain sai nauruni yltymään.

"Anteeksi. Te vain näytätte niin huvittavilta. Teidän ei olisi tarvinnut pukeutua noin juhlavasti", hihitin muiden tyttöjen katsoessa minua virnistellen.

"Niin ei tarvitse, mutta saa."

"Ihan miten vain. Mennään ennen kuin olemme myöhässä", Lily keskeytti ja lähti ensimmäisenä ulos muotokuva-aukosta Jamesin kiirehtiessä heti hänen jälkeensä.

Me muut seurasimme perässä. Kun pääsin ulos muotokuva-aukosta, kiinnitin ensimmäisenä huomiota Korpinkynsiystävieni ja Halen asuihin. Pojat - Hale, Ethan ja Daniel - olivat ymmärtäneet pukeutumisen paremmin kuin Kelmit ja Lucas, koska heillä oli vain siistit paidat ja farkut. Tytöt olivat pukeutuneet melko samalla tavalla kuin me.

Edenillä oli vartalonmyötäinen, yksihihainen mekko, väriltään musta ja koristeltu vaaleanpunaisin ruusukuvioin. Hänellä oli myös mustat korkokengät, joissa oli nilkan ympäri kierrettävä lenkki. Lisäksi siskollani oli pienet söpöt ruusukorvakorut.

Maylla oli mekko, jossa oli musta lyhythihainen paitaosa ja kultainen hameosa muutamalla ylimääräisellä hörhelöllä, jotka toivat siihen lisää koristeellisuutta. Hänellä oli myöskin mustat korkokengät ja lisäksi vielä kultainen kaulakoru sekä pienet mustat korvakorut.