𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

63. Luku. Kuolonsyöjät ja eläintarha.

Kauan odotettu päivä koitti viimein. Ei, en puhu nyt muotinäytökseni päivästä. Puhun päivästä, jona Rohkelikko kohtaa Korpinkynnen. Tämä ottelu ratkaisisi voittajan. Tämä ottelu oli taistelua huispauspokaalista. Vaikka tässä onkin ehtinyt olla sitä sun tätä, James on pitänyt säännöllisesti huispausharjoituksia ja uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Vaikka pakko myöntää, että joukkueet ovat todella tasaiset - etsijät varsinkin. Eden on korpinkynnen joukkueen etsijä. Ja me kaksi olemme yhtä hyviä huispaamaan.

"Jännittääkö? Tämä on kuitenkin viimeinen kerta, kun pelaatte huispausta näissä joukkueissa", Emma huomautti latoessaan puuroa kaikille meidän joukkueemme jäsenille.

"Tämä on todennäköisesti viimeinen kerta, kun ikinä pelaan huispausta. En usko, että aurorin töiden lisäksi ehtii pelaamaan. Varsinkaan, kun on tämä typerä sota", James mutisi katkerana.

"Mikset sinä vain hae johonkin huispausjoukkueeseen? Huispaushan on sinulle käytännössä katsoen elämä", Lucas huomautti.

"Haluan tehdä oman osuuteni tämän sodan pysäyttämiseksi ja parhaiten se onnistuu aurorin virassa", James vastasi ja yritti väkisin syödä puuroaan, koska Emma loi häneen tuiman, äitimäisen katseen, kun poika ei koskenutkaan ruokaansa.

"No. Ei tämä tarkoita, että sinun pitää lopettaa huispaaminen kokonaan. Voit varmasti pelata sitä vaikka vain harrastuksena esimerkiksi meidän ystävien kesken. Meillä on kyllä nyt kiire, jos aiomme ehtiä ajoissa paikalle", huomautin ja nousin ylös muu joukkue perässäni.

Olin täynnä intoa. Tämä olisi todennäköisesti myös minun viimeinen kertani, kun pelaisin huispausta jossain vähänkään virallisessa joukkueessa ja halusin ottaa kaiken ilon irti pelistä. Kiirehdin muun joukkueen kanssa pukuhuoneille ja vedin tulenpunaisen pelikaavun päälleni. Tänään minä näyttäisin kaikille, mihin todellinen huispausmestari pystyisi.

"Sieltä tulevat päivän tähtemme. Korpinkynsien joukkue - kapteeni ja lyöjä Ethan Holden, toinen lyöjä Daniel Carpenter, pitäjä May Burrows, etsijä Eden Springfield sekä jahtaajat Chloe Carey, Savanna ja Mackenzie Potter", Remus kailotti ja tummansinisiin pelikaapuihin pukeutuneet Korpinkynnen pelaajat syöksyivät luudillaan kentälle.

"Ja se kaikkien rakastama Rohkelikkojen joukkue - kapteeni ja jahtaaja James Potter toiset jahtaajat Alexandra Rowley ja Lucas Fowler heti perässään, lyöjät Sirius Black ja Andreas Jackson, pitäjä Steven Flores sekä kaikkien suosikki, ihana Ava Springfield!"

Joukkueemme lensi kentälle Rohkelikkojen hurratessa, Luihuisten buuatessa ja Korpinkynsien ja Puuskupuhien ollessa hiljaa. Matami Huiski määräsi kapteenit kättelemään toisiaan ennen kuin puhalsi pilliin pelin alkamisen merkiksi. Siitä pelistä tuli tiukka. Korpinkynnet ja Rohkelikot halusivat kumpikin voittaa. Ensimmäiset viisitoista minuuttia ei tapahtunut mitään. Kaato vaihtoi joukkuetta aina parin metrin päässä maalisaloista, mikä tarkoitti sitä, ettei kumpikaan joukkue saanut maaleja. Ryhmytkin oikeastaan vain pomppivat lyöjien välillä kentän toisesta päästä toiseen päähän.

Kesti vielä kymmenen minuuttia lisää ennen kuin Korpinkynsi onnistui tekemään maalin ja peli oli 10-0. Sieppiä ei näkynyt vieläkään missään. Mutta jotain muuta näkyi. Olin ainakin kaksikymmentä jalkaa korkeammalla kuin muut pelaajat ja näin hyvin kielletyn metsän reunan, jossa seisoi joku. En tunnistanut hahmoa, mutta näin, että hän oli tyttö - pieni sellainen. Tuo tyttö ontui hetken kävellessään eteenpäin ja kaatui pian maahan.

"Ava mitä sinä teet? Keskity peliin!" James karjaisi, mutta en noudattanut hänen käskyään, koska näin, miten punainen valo iskeytyi pientä tyttöä päin ja karmiva kirkuminen täytti Tylypahkan tilukset.

Kaikki tuntui pysähtyvän. Pelaajat jähmettyivät kauhistuneina paikalleen ja katsomossa istuvat oppilaat pälyilivät ympärilleen löytääkseen sen, joka kirkui. Professorit ryntäsivät alas katsomosta samalla, kun matami Huiski keskeytti pelin. Minä en jäänyt katsomaan, mitä muut tekivät, vaan syöksyin luudallani kohti tuota pikkutyttöä, jota joku kidutti. Kirkuminen lakkasi heti, kun laskeuduin alas vaaleatukkaisen pienen tytön viereen ja ehdin nähdä vilaukselta, miten tumma hahmo katosi Kielletyn metsän uumeniin.