𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

46. Luku. Mitä Tylypahka olisi ilman pientä draamaa?

Alexandra

Kolmas valssi oli puolessa välissä. Olin tuijottanut koko valssin ajan Nicolasta silmiin, mikä ei tainnut olla kovin hyvä idea, koska hän virnisti tavalla, joka sai minut häpeämään käytöstäni. Tilanne oli muutenkin jollain tavalla kummallinen. Minusta tuntui, että Nicolas tiesi jotain, mitä minä en.

"Paitsi, että olet upea, mitä muuta teet?" Nicolas kysyi yhtäkkiä.

Suuni loksahti auki ja tuijotin tuota 19-vuotiasta poikaa hämmästyneenä. Siis...flirttailiko Avan veli juuri minulle? Tunsin, miten puna kohosi pikkuhiljaa kasvoilleni ja käänsin katseeni poispäin, jottei Nicolas näkisi sitä - liian myöhään.

"Näytät söpöltä, kun punastut", hän naurahti ja huomasin hänen katselevan vähän matkan päässä tanssivaa Avaa.

"Mitä oikein tarkoitat noilla sanoillasi?" tivasin.

"No mitä luulet?" Nicolas kysyi.

Apua! Mitä minun pitäisi tehdä? Avan isoveli yrittää selvästi iskeä minut, eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta, miten siihen pitäisi reagoida. Jos vastaisin kieltävästi, hän todennäköisesti tulisi surulliseksi - tai suuttuisi. Jos taas vastaisin myöntävästi, kuinka moni siitä suuttuisi? Oliko sallittua säätää ystävänsä isoveljen kanssa?

"Veikö kissa kielen?" Nicolas nauroi.

"Äh...suu kiinni", ärähdin, mutten voinut olla hymyilemättä itsekseni.

Nicolas vain nauroi ja ehdotti, että menisimme juomaan jotain. Minä suostuin, koska en olisi varmaan edes uskaltanut pistää hänelle vastaan. Ja minulla kieltämättä alkoi olla jano.

***
Regulus

Istuin Alice Prewettin kanssa salin reunassa ja katselimme muiden tanssia. Olisin kyllä kohteliaisuudesta voinut tanssia Alicen kanssa enemmänkin kuin yhden valssin, mutta tyttö sanoi, ettei erityisemmin pitänyt tanssimisesta. Niinpä olimme päätyneet istumaan jo kahden tanssin ajan pienen pyöreän pöydän ääressä vain katselemassa tanssiaisista nauttivia ihmisiä.

"Sinä siis todella pidät Avasta?" Alice varmisti ja minusta alkoi tuntua, että yhä useampi kysyi tuota minulta.

"Mm", vastasin.

"Ava on puhunut sinusta paljon", Alice kertoi ja katsoin häntä yllättyneenä.

"Onko?" ihmettelin.

Ava oli kyllä aina vaikuttanut siltä, ettei häntä kiinnostanut olla kanssani enempää kuin ystäviä. Oliko hän mahdollisesti vain peittänyt tunteensa aina aiemmin.

"Tuota...en tiedä saisinko kysyä tätä, mutta...pitääkö Ava minusta?" kysyin ja vilkaisin sivusilmälläni tanssilattialla pyörähtelevää tyttöä, joka juuri sillä hetkellä nauroi jollekin Jamesin jutulle.

"Uskon niin. Ainakin hän on sanonut jotain sen tapaista. Ongelmana on kuulemani mukaan se, että hän sattuu pitämään myös Siriuksesta ja valinta on hänelle liian vaikea. Ava näkee parhaaksi pitää etäisyyttä teihin molempiin ennen kuin on selvittänyt tunteensa", Alice kertoi.

Tuo tyttö onkin viisaampi kuin luulin. Katselin jälleen tanssilattian suuntaan vain nähdäkseni, miten Avan hopeaisen mekon helmat hulmusivat lumoavasti. Kunpa Ava vain tajuaisi miten paljon rakastankaan häntä...voi pahus. En ole enää vain rakastunut Avaan. Minä rakastan häntä. Voi ei...voi ei.

"Mene pyytämään häntä tanssimaan", Alice ehdotti.

"En minä voi...se on typerää", mutisin.

"Onhan se hölmöä, mutta rakastuminen on", Alice virnisti ja tönäisi minua leikkisästi kylkeen.