𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

53. Luku. 45% mahdollisuus selvitä.

Maaliskuun 10 päivänä oli Huispausottelu Luihuisten ja Korpinkynsien välillä ja sen ottelun voittaja tulisi olemaan Rohkelikkojen vastustaja toukokuussa pidettävissä Huispausmestaruusottelussa. James oli alkanut pitää meille harjoituksia lähes joka ilta, minkä vuoksi läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen jäi usein yölle. Sen vuoksi nukuin huonosti ja olin usein kärttyisä.

Nytkin olin huonolla tuulella, kun kiipesin katsomoon ystävieni perässä. James ja Sirius supisivat jotain edessäni ja se kuulosti erehdyttävästi siltä, että pojat suunnittelivat jotain kepposta tulevaan peliin. Minulla meni hermot - ei ollut varmaan yllätys.

"Saatte luvan käyttäytyä kunnolla tänään. Minä haluan vastustajani reilulla pelillä. Jos te teette jotain Luihuisille tässä pelissä, voin taata, että jätän mestaruusottelun väliin", tokaisin ärtyneenä.

James ja Sirius vilkaisivat toisiaan ja huokaisivat istuessaan penkkiriviin. Katsoin heitä hetken aikaa varoittavasti ennen kuin käännyin katsomaan kentälle lentäviä pelaajia.

Ensimmäisenä löysin Reguluksen, joka kohosi korkealle ilmaan, kun matami Huiski puhalsi pilliin pelin alkamisen merkiksi. Seuraavaksi löysin Edenin - hän pelasi Korpinkynsien joukkueen etsijänä. Siskoni seurasi aina välillä katseellaan Regulusta ja sitten katseli ympärilleen etsiäkseen sieppiä.

"Onko Eden hyvä huispaamaan?" James kysyi minulta ja vaikutti jotenkin siltä, että olisi huolissaan jostain.

"Tottakai. Mitä oikein kuvittelit, kun on kyse Springfieldin kaksosista?" virnistin.

"Carey nappaa kaadon ja Korpinkynnet lähtevät hyökkäykseen. Loistavaa tiimityötä!" kuulin Remuksen selostavan peliä.

"Luihuisen jahtaajat yrittävät viedä kaadon Korpinkynsiltä, mutta turhaan. Ja maali Korpinkynnelle!" Remus hihkaisi ja hurrasin muiden mukana - vain Luihuiset olivat vaiti.

"Onko hän yhtä hyvä kuin Regulus? Tai sinä?" James jatkoi uteluaan.

"Tietysti on. Taidat pelätä, että häviämme mestaruusottelussa", naurahdin ja James mulkaisi minua, mistä tiesin, että arvaukseni oli osunut oikeaan.

"Luihuisen pitäjä torjuu uuden maalintekoyrityksen. Varokaa sitä ryhmyä", Remuksen ääni keskeytti.

Hänen selostuksensa muuttui epäselväksi muminaksi korvissani, kun katsoin Edeniä ja Regulusta, jotka molemmat syöksyivät ohi lentävän siepin perään. Jokin musta ilmestyi näkökenttääni ja näin Luihuisen lyöjän ampuneen ryhmyn kohti Edeniä.

"Eden varo!" kirkaisin.

Siskoni vilkaisi vasemmalle puolelleen samalla hetkellä, kun ryhmy iskeytyi hänen kylkeensä. Eden horjahti luudaltaan ja näin hänen tippuvan alas huimaa vauhtia.

"Eden!" parkaisin.

Hetkeäkään epäröimättä Regulus syöksyi alas ja nappasi Edenin syliinsä ennen kuin tyttö törmäsi maahan. Ryntäsin katsomon portaat alas ja juoksin kentälle, minne molemmat joukkueet, matami Huiski ja professorit Dumbledore ja McGarmiwa olivat jo ehtineet. Syöksyin suoraan Edenin luokse ja katsoin itkua pidätellen siskoani, joka oli onneksi tajuissaan. En saanut sanaakaan suustani halatessani varovasti Edeniä, joka irvisti kivusta.

"Peli on ohi. Se siirretään ensi viikolle", matami Huiski kailotti.

"Ei, joku voi tuurata minua", Eden totesi vaivalloisesti.

"Hyvä on. Kuka?" matami Huiski suostui.

"May", Eden vastasi ja nousi avustuksellani paareille, jotka professori Dumbledore oli loihtinut.

"Joku voi tuurata minuakin. Tulen mukaan sairaalasiipeen", Regulus sanoi ja ennen kuin kukaan ehti vastustella, hän lähti kävelemään pois kentältä.