𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

22. Luku. Ongelmia tanssiaisparin suhteen.

Olin valmistellut tulevaa näytöstä jo pitkään. Oli joulukuun puoliväli ja lauantai. Tällä kertaa olin saanut apua kaikilta ystäviltäni ja tiesin jo etukäteen tämän näytöksen peittoavan aiemman leikiten. Istuin Rohkelikkojen pöydässä istuvien ystävieni luokse ja aloin kiireesti syödä aamiaista. Toiset katsoivat minua huvittuneena sanomatta mitään. Kun olin syönyt, käännyin muihin päin.

"Te kaikki viisi olette siis mallejani?" varmistin tytöiltä ja he nyökkäsivät.

"Se ei ollutkaan niin kamalaa kuin kuvittelin", Isabella myönsi ja hymyili hieman.

Vastasin hymyyn ja käännyin poikiin päin ilkikurinen ilme kasvoillani.

"Valmistautukaa yllättymään, koska nämä asut ovat jotain sellaista, mitä ette ole koskaan nähneet", virnistin ja pojat nauroivat.

"Ava, me tiedämme kyllä, että osaat yllättää", James huomautti ja virnistin.

"Nyt kun olet siinä, niin minulla olisi asiaa sinulle", Sirius sanoi ja nousi ylös.

Hän viittoi minua seuraamaan itseään ulos salista. Vilkaisin muita kysyvästi, mutta nämä vain kohauttivat olkiaan. Seurasin Siriusta käytävään, jossa istuimme penkille. Katsoin häntä kysyvästi, mutta poika ei aluksi sanonut mitään.

"Ajattelin pyytää sinua joulutanssiaisiin kanssani", hän kertoi lopulta.

En pystynyt sanomaan mitään. Tieto ei ollut tullut yllätyksenä, koska olin arvellutkin, että hän aikoisi pyytää tanssiaisiin minua. Siitä huolimatta olin hämmästynyt. Olihan hänellä paljon muitakin vaihtoehtoja. Miksi juuri minä?

"Niin, että tuletko?" Sirius kysyi katsoen minua toiveikkaana.

"Minä...haluan miettiä", mutisin katsomatta Siriusta silmiin.

Tiesin, että poikaa harmitti se, kun en suostunut heti hänen pyyntönsä, mutta en ollut vielä varma, haluaisinko mennä hänen kanssaan. Tai ylipäätään kenenkään.

"Mieti vain, mutta päätä pian", Sirius totesi äänessään aavistuksen verran kylmyyttä ja hän lähti pois sanomatta enää mitään.

Minulle jäi kummallinen tunne, että hän olisi suuttunut jostain. Katselin hetken ympärilleni käytävässä ennen kuin nousin ja palasin muiden luokse Suureen saliin. Sirius ei ollut siellä. Huokaisin itsekseni ja istuin takaisin Jadan viereen.

"No?" James uteli etsien katseellaan Siriusta.

"Mitä no?" ihmettelin.

"Mitä Sirius halusi? Ja missä hän on?" Lily selvensi utelias pilke silmäkulmassaan.

"Hän...pyysi minua tanssiaisiin", vastasin ja tuijotin pöytää.

"Minähän sanoin, että hän pitää sinusta", Jada kuiskasi niin, että vain minä kuulin sen.

"Suostuitko sinä?" Alexandra uteli, mutta vaikutti hieman mustasukkaiselta.

"En...ainakaan vielä. Minun pitää miettiä", vastasin ja toiset katsoivat minua hämmästyneenä.

"Mikset sinä vain suostunut? Hänhän on jokatytön unelmapari", hämmästyksekseni Isabella huomautti.

Isabella ei tietääkseni ollut ihastunut keneenkään, mutta silti hän puhui Siriuksesta sellaiseen sävyyn - aivan kuin poika olisi ollut hänen ihastumisensa kohde.

"Minä en jaksa puhua tästä juuri nyt", huokaisin ja olin jo nousemassa ylös, kun Jada pysäytti minut.

"Liittyykö kieltäytymisesi siihen lupaukseesi?" hän kysyi katsoen minua päättäväisesti silmiin, vaikka yritin vältellä hänen katsettaan.