𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

32. Luku. Pelastusjoukot.

Joulupäivän aamuna heräsin jo viideltä täysin virkeänä. Tiesin, ettei aamiainen olisi vielä pariin tuntiin, joten aikaa tappaakseni menin opeluhuoneeseeni ompelemaan vaatteita uutta muotinäytöstä varten. Pitäisin sen joululoman jälkeen heti, kun vain ehtisin. Asuja ommellessani en millään saanut ajatuksiani pois Siriuksen kirjeestä. Olinko todellakin saanut rakkauskirjeen? Ja vieläpä Sirius Blackilta!

Tunnin kuluttua tajusin, etten pystyisi keskittymään juuri nyt mihinkään, joten istuin ompelupöydän ääreen ja raotin verhoja, jotta näkisin ulos. Ohuen lumikerroksen peittämällä pihatiellä käveli kolme viittaan pukeutunutta hahmoa. Rypistin otsaani ja yritin miettiä olinko mahdollisesti nähnyt heidät jossain. Kaikki olivat selvästi aikuisia, joten en uskonut tuntevani heitä. Päätin kuitenkin lähteä alas katsomaan keitä vieraat olivat.

Laskeuduin portaat avaraan eteiseen juuri samaisella hetkellä, kun Nicolas päästi vieraat sisään. Jäin aluksi hieman sivummalle tarkkailemaan tilannetta, mutta sitten yksi heistä kääntyi katsomaan minua ja tunnistin naisen Miranda-tädiksi. Hymy kohosi naisen kasvoille ja vielä vähän epävarmana minun ja Mirandan väleistä menin halaamaan häntä.

"Olet kaunistunut tämän puolen vuoden aikana Ava", Miranda-täti huomautti hymyillen leveästi tarkastellessaan kasvojani.

"Ai olenko? Kiitos, kai", vastasin hämilläni ja väläytin hymyn tädilleni.

"Aivan. Teidät varmaan pitää esitellä toisillenne. Jake, Madge, tässä on sisareni Ava. Ava, nämä ovat Jake ja Madge Farley, he ovat työtovereitani. Miranda-tädin sinä tunnetkin jo", Nicolas esitteli.

Kohotin katseeni kahteen muuhun vieraaseen. Jake oli suurinpiirtein Nicolaksen ikäinen nuori mies, jolla oli hieman pelottavat, mutta hymyilevät kasvot. Madge oli vanhempi, kolmeakymmentä ikävuotta lähentelevä nuori nainen, joka hymyili minulle leveästi ja sen näköisenä, kun tietäisi jotain, mitä minä en.

"Ahaa. Tekin olette siis vakoojia?" varmistin samalla, kun seurasin Nicolasta ja vieraitamme olohuoneeseen.

"Niin. Olemme täällä Nicolaksen pyynnöstä. Meille on kuulemma eräs mielenkiintoinen tehtävä", Madge vastasi istuessaan Jaken ja Miranda-tädin kanssa sohvalle.

Nicolas istui nojatuoliin ja minä valtasin toisen. Yritin istua mahdollisimman sivistyneesti, jotten antaisi itsestäni huonoa ensivaikutelmaa. Katsoin ihmeissäni Nicolakseen ja mietin mistä tehtävästä Madge Farley puhui.

"Madge puhuu totta. Olen pyytänyt heidät mukaan Edenin arvoituksen selvittämiseen. Heti, kun saamme selville Schreaven perheen kodin tarkan sijainnin, lähdemme matkaan", Nicolas selitti minulle.

Katsoin hämmentyneenä Nicolasta ja kolmea muuta. Yritin pysyä kärryillä keskustelussa, kun Nicolas, Miranda-täti, Jake, Madge ja paikalle tullut Maxon - hänkin kuului pelastusjoukkoihin - alkoivat suunnitella miten toimisimme. Lopulta Nicolas sanoi minulle, että he huolehtisivat kyllä kaikesta ja minä voisin mennä ystävieni kanssa aamiaiselle. Minun pitäisi vain ensin herättää nämä kyseiset ystäväni.

***
Joulupäivällinen sujui rennon keskustelun merkeissä. Ruokapöytää oli jouduttu suurentamaan entisestään, koska Miranda-täti sekä Jake ja Madge Farley jäivät viettämään joulunsa Nicolaksen luokse. Toisella puolellani istuva Ean nykäisi minua hihasta kesken ruokailun ja käännyin katsomaan häntä kysyvästi.

"Äiti ja isä päättivät siirtää minut Tylypahkaan. Maxon muuttaa perheineen tänne Englantiin ja minä ja Emma kuulemma voimme asua heillä kesäisin", poika kertoi hiljaisella äänellä.

"Sehän on mahtavaa!" hihkaisin ja yritin pitää ääneni yhtä hiljaisena.

"Onko?" Ean kysyi selvästi epävarmana.