𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

58. Luku. Shadowfenin tuleva paroni.

Kello oli jo paljon, kun minä, Sirius, James, Eden ja Alexandra ilmiinnyimme Potterien talon pihalle. Katsoin valtavaa taloa - en menisi kutsumaan sitä ihan kartanoksi, mutta oli se lähes yhtä suuri - ja henkäsin ihastuksesta. James ja Sirius virnistivät toisilleen johdattaessaan minut, Edenin ja Alexandran sisälle taloon. Loput tytöt tulisivat vasta huomenna.

"Tervetuloa matalaan majaani tytöt", James totesi ja purskahdimme nauruun.

Jamesin koti ei todellakaan ollut mikään matala, sillä katto siinsi vähintään kolmen metrin päässä lattiasta. Jostain päin taloa kuului kolinaa ja pian melko pitkä nainen, jonka mustaan tukkaan oli ilmestynyt jo jonkin verran harmaita hiuksia, astui eteiseen. Hän hymyili lämpimästi ja napsautti sormiaan. Pieni kotitonttu ilmestyi eteemme.

"Goopey, ota vieraiden takit ja mene sitten laittamaan iltapalaa", rouva Potter määräsi ja kotitonttu nyökkäsi.

"Ihanaa saada tavata Jamesin ystäviä. Olen kuullut teistä paljon Jamesilta ja Siriukselta", rouva Potter hymyili ja johdatti meidät ruokasaliin Jamesin ja Siriuksen kiirehtiessä yläkertaan Remuksen, Peterin ja Lucaksen luokse.

"Sinusta varsinkin Ava. Sirius puhui sinusta jatkuvasti sen lyhyen ajan, kun pojat olivat täällä joululomalla ennen veljellesi lähtöä", rouva Potter hymyili lempeästi ja virnistin hieman nolona.

"Ei mikään yllätys", Alexandra nauroi.

"James on kertonut, että olet muotisuunnittelija Ava. Ja hän...lupasi, että saamme tulla katsomaan näytöstä. Olen pahoillani poikani hätäisestä käytöksestä, mutta oikeastaan olisi mukavaa nähdä, millaista jälkeä oikein saat aikaan", rouva Potter totesi, kun istuimme pitkän ruokapöydän päähän.

"Ai...sopiihan se", mutisin ja punastuin.

James ja Sirius palasivat yläkerrasta muiden poikien kanssa ja liittyivät seuraamme iltateelle. Goopey tuli huoneeseen leijuttaen suurta tarjotinta yläpuolellaan. Tarjotin oli täynnä voileipiä, pikkuleipiä, pieniä leivoksia ja teetä. Heti, kun olimme syöneet itsemme kylläisiksi, lähdimme yläkertaan. James näytti meille huoneemme ja kokoonnuimme sitten hänen huoneessaan.

"Pelataanko jotain?" Remus kysyi.

"Joo, pelataan totuutta vai tehtävää!" Alexandra innostui.

Istuimme rinkiin lattialle ja Alexandra ilmoitti haluavansa aloittaa.

"James? Totuus vai tehtävä?" hän kysyi.

"Hmm...totuus", James vastasi hetken mietittyään.

"Kuinka vakavissasi olet Lilyn suhteen?" Alexandra uteli silmät ilkikurisesti tuikkien.

James punastui ja katsoi poispäin vastaamatta kysymykseen. Minä tiesin, että häntä hermostutti jo ihan tarpeeksi, vaikkei hän ollut kertonutkaan aikeistaan muille kuin minulle. Olin ainut, joka tiesi, että hän aikoi kosia Lilyä - heti kun löytäisi rohkeutensa sitä varten.

"Minä...ajattelin...", James änkytti ja varsinkin Kelmit näyttivät uteliailta.

"Minä ajattelin kosia häntä", James pamautti ja huoneeseen lankesi syvä hiljaisuus, kun kaikki katsoivat häntä suut auki.

"Sinä...MITÄ?" Sirius rääkäisi näyttäen järkyttyneeltä.

"Sirius suu kiinni! Se, että James on vakavissaan Lilyn kanssa on hyvä asia", tokaisin jälleen kerran ärtyneenä.

Sirius sulki suunsa ja katsoi Jamesia anteeksipyytävästi. Minä hymyilin Jamesille, joka ei sanonut mitään. Lopulta hän vain päätti rikkoa kiusallisen hiljaisuuden jatkamalla peliä.