𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

7. Luku. Negatiivista palautetta.

Lauantai tuli nopeammin kuin osasin odottaa. Perjantaina minua oli opettanut Lily, tänään minulla olisi Alexandran tunti ja huomenna Isabellan. Oli rankkaa, kun oli joka viikonpäivä tunti, mutta halusin oppia nopeasti kaiken, joten en valittanut. En kyllä olisi uskaltanutkaan valittaa.

Tänään olisi kuitenkin kauan odotettu muotinäytös. Olin siitä enemmän kuin innoissani. James oli kertonut jutelleensa asiasta professori Dumbledoren kanssa, joka puolestaan oli antanut meille luvan käyttää Suurta salia muotinäytöstä varten. Paikalle olisi tulossa enemmän väkeä kuin olin osannut odottaa. Olimme Jamesin kanssa kutsuneet kaikki seitsemäs- ja kuudesluokkalaiset jokaisesta tuvasta - James oli yrittänyt suostutella minua jättämään Luihuiset pois kutsuttujen listalta. Lisäksi paikalla olisi koko Rohkelikkojen huispausjoukkue ja muita satunnaisia oppilaita.

"Huomenta Ava. Sinäpä näytät tänään pirteältä", Lily tervehti, kun istuin aamiaiselle Rohkelikkojen pöytään.

"Tänään on hyvä päivä. Kai te yhä haluatte olla mukana siinä muotinäytöksessä?" kysyin ystäviltäni.

Vaikka tytöt luulivatkin, että aikoisimme vain viettää hauskan illan nelistään, luvassa olisi jotain paljon suurempaa. Toivoin, etteivät he heti todellisista suunnitelmistani kuullessaan karkaisi kauas sinne, missä pippuri kasvaa - missä se sitten ikinä kasvoikaan.

"Tietysti", Isabella vastasi kysymykseeni ja hymyili aurinkoisesti.

"Kuka nyt ei haluaisi olla, kun mukana on suuri ja mahtava Ava Springfield - tähtisuunnittelija suoraan muotisuunnittelijoiden aatelistosta", Alexandra ylisti.

"Kiva, että sinulla on oman mielipiteesi asiasta, mutta en minä nyt noin mahtava ole", hymähdin.

"Hei, minä olen nähnyt piirroksesi Ava. Olet aivan uskomattoman taitava", Alexandra huomautti ja punastuin hieman.

"Hei neidit. Mistä te supisette?" Sirius kysyi uteliaana Kelmien istuessa viereemme.

"Voisitteko jättää -", Lily aloitti.

"Joko unohdit lupauksesi Lily?" kysyin enkä voinut pidättää leveää ilkikurista virnettä kohoamasta kasvoilleni.

Lily katsoi minua ensin kysyvästi, mutta muisti sitten, mitä olimme puhuneet pari päivää sitten. Hän huokaisi eikä sanonut enää mitään. Kelmit katsoivat meitä kysyvästi.

"Lily, tuletko hetkeksi käytävään?" pyysin ja tyttö nousi.

"Emme viivy kauaa", ilmoitin toisille ja lähdin Lilyn edellä pois salista.

Pysähdyimme hiljaiseen kohtaan eteisaulassa ja katsoin Lilyä anova ilme kasvoillani.

"Voisitko edes yrittää tulla toimeen heidän kanssaan. Yrittäisit unohtaa ennakkoluulosi", pyysin ja otin parhaimman koiranpentuilmeeni kasvoilleni.

"Olkoon, mutta vain tämän kerran", Lily suostui.

"Hienoa. Et varmasti tule katumaan suostumustasi. Annan sinulle vielä pari ohjetta. 1. Älä suutu heille pikkuasioista - tiedät varmasti mitä lasken pikkujutuiksi. 2. Käyttäydy kuin he olisivat ystäviäsi. 3. Älä mulkoile heitä ilman hyvää syytää", sanoin ja Lily nyökkäsi hieman vastahakoisesti.

"Mikä lasketaan hyväksi syyksi?" hän kysyi ilmeisesti haluten löytää jotain keinoa siihen, että saisi mulkoilla Kelmejä.

En vastannut, vaan pyöritin silmiäni. Palasimme takaisin saliin ja huomasin onnekseni, että Lily oli aivan normaali. Istuimme takaisin muiden seuraan näiden katsoessa meitä odottavasti.

"Okei, mitä nyt on meneillään?" Remus uteli katsoen meitä kysyvästi ja samalla hieman epäilevästi.

"Ei mitään erikoista", Lily vastasi ja hymyili tyynesti.