Ava Springfield, nuori muotisuunnittelijalahjakkuus saa kuulla vanhempiensa kuolleen ja joutuu muuttamaan tätinsä luokse Englantiin tutusta kotimaastaan Kaliforniasta. Hän ei ole muutosta hetkeäkään iloinen - varsinkaan, kun joutuu jättämään vanhan...
Tylypahkan pikajuna pysähtyi laiturilla 9¾ ja me tunkeuduimme ensimmäisten joukossa ulos junasta. Jäimme hetkeksi seisoskelemaan vaivautuneena asemalaiturille. Näin Nicolaksen odottavan meitä vähän matkan päässä ja hänestä pari metriä vasemmalle näin erehdyttävästi Jamesin näköisen - paljon vanhemman - miehen ja tämän vieressä mustatukkaisen naisen. Oletin heidän olevan Jamesin vanhemmat.
"Kuulkaa...minä kirjoitan sitten, kun tiedän voitteko te tulla käymään", sanoin Kelmeille, Lilylle, Alexandralle ja Isabellalle.
Nämä nyökkäsivät ja Sirius hymähti:
"Toivotaan parasta."
Katsoin maahan ja huokaisin. En vieläkään ollut varma tunteistani ja minua ärsytti, kun tiesin Siruksen edelleen odottavan minun sanovan jotain asiasta. Tiesin sen, vaikkei Sirius sanonutkaan mitään.
Jada vei Remuksen sivumalle hyvästelläkseen tämän kahden kesken. Me muut katsoimme kohteliaasti pois sillä välin - tosin Sirius jouduttiin pakottamaan siihen. Hän oli vähän liiankin utelias.
"Äh. Minä vihaan hyvästejä", mumisin itsekseni heti, kun Jada ja Remus olivat palanneet luoksemme.
Hetken mielijohteesta päätin halata kaikkia ystäviäni - paitsi tietysti Emmaa, Lucasta ja Jadaa. Kelmit näyttivät hieman hämmentyneiltä siitä hyvästä, mutta Lily, Alexandra ja Isabella sen sijaan hymyilivät leveästi.
"Kuule Ava. Voitaisiinko me jutella?" Sirius kysyi luoden turhautuneita katseita ystäviini, kun nämä virnuilivat meille typerästi.
"Okei, mutta nopeasti sitten", sanoin ja seurasin Siriusta sivummalle.
"Minä...halusin vain varmistaa, että...että me olemme yhä ystäviä...", poika takelteli, mikä ei todellakaan ollut hänen tapaistaan.
"Kaikki on ihan hyvin Sirius", pakottauduin sanomaan, vaikka minua yhä vaivasi se mistelijuttu.
"Minä vain...siitä veljeni kirjeestä...", Sirius yritti, mutta keskeytin hänet.
"Nicolas odottaa minua jo. Voidaanko me puhua paremmin sitten, kun tulette käymään", huokaisin ja Sirius nyökkäsi.
"Jos me saamme tulla", hän lisäsi vilkaisten vähän epäuskoisena Nicolasta.
"Minä uskon, että voitte", totesin.
Hymyilin Siriukselle ja palasimme muiden luokse. Nämä katsoivat meitä uteliaina, mutta minä vain huokaisin ja lähdin Nicolaksen luokse. Emma, Lucas ja Jada seurasivat perässä.
"Nähdään joulun jälkeen Ava!" Lily, Alexandra ja Isabella huikkasivat lähtiessään jästimaailman puolelle, missä Lilyn vanhemmat todennäköisesti jo odottivat heitä.
Nicolas katsoi minua huvittuneena, kun pääsimme hänen luokseen. Loin häneen kysyvän katseen, mutta veljeni vain virnisti ja totesi:
"Sinulla on ihan liikaa ystäviä."
"No tuosta kyllä olen samaa mieltä", virnistin ja katsoin häntä sitten mietteliäänä.
"Miten me pääsemme kotiisi? En minä ainakaan osaa ilmiintyä vielä", huomautin.
"Minä vähän arvelinkin niin. Menemme porttiavaimella, ministeriö hommasi sellaisen meille", Nicolas vastasi.
*** Porttiavain vei meidät suoraan Northriverille ja siellä Nicolaksen kotikartanon pihatielle. Paksu lumikerros peitti pihamaata, mutta pihatie oli aurattu.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
