𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

42. Luku. Tylypahkan virallinen muotisuunnittelija.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä, joka sattui tänä vuonna olemaan tiistai, ystäväporukkamme oli edelleen jakautunut, kuten aiempinakin päivinä Lilyn ja Jamesin eron jälkeen. Kelmit, jotka olivat äskettäin tajunneet olleensa suorastaan kilttejä tänä vuonna, olivat vetäytyneet kauemmas meistä muista suunnitellakseen ystävänpäiväpilaansa. Lily taas oli uppoutunut kokonaan kirjoihinsa lukiessaan tuleviin kokeisiin, eikä kuunnellut kenenkään muun puheita, kuin professorien.

Isabellasta, Alexandrasta ja Lucaksestakaan ei ollut juttuseuraa. Isabella oli vaipunut omiin haavemaailmoihinsa ja Alexandra ja Lucas eivät tuntuneet pystyvän puhumaan mistään muusta kuin Huispauksesta. Jadakin opiskeli kovasti, koska aikoi hakea ministeriöön töihin ja sinne tarvitaan huippuarvosanat. Jäljelle jäi siis vain Emma, jolla tuntui olevan kädet täynnä töitä, kun hän yritti pitää huolen siitä, että opiskeli itse S.U.P.E.R - kokeisiinsa ja varmisti, että Ean luki V.I.P. - kokeisiinsa. Eli jäljellä ei ollut Emmaakaan.

Regulus, vaikka ei joutunutkaan enää välttelemään minua, jottei kummallekaan meistä kävisi mitään, tuntui pysyvän silti kaukana minusta. Hän vietti paljon aikaa Narcissan, Luciuksen ja Bella Farleyn - luokkatoverinsa Luihuisesta - kanssa, eikä ollut edes ehdottanut minulle, että juttelisimme.

Itse olin istunut jo parin päivän ajan Korpinkynsien pöydässä Edenin, Halen ja muiden kanssa. Eden oli kertonut minulle aikovansa parantajaksi, eikä hänellä tuntunut olevan mitään huolta siitä, saisiko hän tarpeeksi hyvät numerot kokeista. No ei hänen tarvinnutkaan. Hän oli luonnonlahjakkuus melkein kaikessa mitä teki. No niin olin minäkin. Olimme edellisellä viikolla Jadan kanssa oppineet jo paljon uutta ja olimme jo melkein saaneet kaiken opittua, mitä meidän pitäisikin osata. Hale oli aivan uskomaton opettaja.

Niin. Mikä minä halusin olla isona. Muotisuunnittelija? No sekin. Suurin unelmani oli kuitenkin tulla auroriksi ja siihen ammattiin minä aikoisinkin opiskella. Tylypahkan jälkeen pyrkisin aurorikouluun ja Halen mielestä minulla oli hyvät mahdollisuudet päästä sinne. En tarvinnut paljonkaan harjoitusta nyt, kun olin oppinut perusalkeet taikuudesta. Olin suoraan sanottuna luonnonlahjakkuus kaksintaistelussa ja olinkin pari kertaa voittanut Halen, kun olimme harjoitelleet. Vain pari kertaa. Hale oli edelleen tuplasti parempi kuin minä.

"Joko kuulitte ystävänpäivän ohjelmasta?" May kysyi, kun hän viimein nosti katseensa muodonmuutoksien kirjastaan.

"Emme. Mitä silloin tapahtuu?" Eden uteli.

"Tanssiaiset. Arvotuilla pareilla", Dawn irvisti.

"Mitä? Okei, taidatte olla oikeassa. Professori Dumbledore on seonnut", huokaisin.

Kun kuulin sanan tanssiaiset, olin heti alkanut suunnittelemaan päässäni lukuisia mekkoja, mutta kun kuulin, että sinne mentäisiin arvotun parin kanssa... Katastrofi. Nousin äkisti ylös, koska halusin kertoa asiasta ystävillenikin. Korpinkynnet katsoivat minua kysyvästi ja kohautin olkiani.

"Menen juttelemaan muiden kanssa. Hei, onko okei, jos suunnittelen teille tytöille asut tanssiaisia varten?" kysyin ja Eden, May ja Dawn nyökkäsivät.

"Hienoa."

Lähdin kävelemään kohti Rohkelikkojen pöytää, mutta matkani keskeytyi, kun professori McGarmiwa pysäytti minut.

"Neiti Springfield. Minulla olisi asiaa sinulle", hän sanoi ja kehotti minua seuraamaan itseään.

Vilkaisin pikaisesti ympärilleni ja huomasin kaikkien katsovan minua uteliaana. Kipitin äkkiä professori McGarmiwan perässä ulos salista, jotten olisi kaikkien töllistelyn kohteena. McGarmiwa johdatti minut työhuoneeseensa ja kehotti minua istumaan alas.

"Olenko tehnyt jotain väärää vai miksi olen täällä?" kysyin ennen kuin ehdin estää itseäni.

"Et Ava hyvä. Kyse on työasioista", professori McGarmiwa vastasi hymyillen ja se oli aika omituinen näky.