𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

12. Luku. Salaisuuksia.

Oli torstaiaamu ja istuin Rohkelikkojen pöydässä Jadan, Lilyn, Alexandran ja Isabellan kanssa. Söimme aamiasta kaikessa rauhassa, koska olimme liian väsyneitä kiirehtimään sen enempää. Jada oli lajiteltu hetki sitten Rohkelikkoon ja olin siitä enemmän kuin iloinen.

Kelmit eivät olleet tulleet vielä aamiaiselle. Olin jo ehtinyt miettiä, tulisivatko he ollenkaan, kun James, Sirius ja Peter astuivat Suureen saliin väsyneen näköisinä. Remusta ei kuitenkaan näkynyt missään ja se sai minut miettimään, mitä oikein oli tapahtunut.

Pojat istuivat viereemme ja alkoivat väsyneenä lapata ruokaa lautasilleen. Vilkaisin muita tyttöjä ja käännyin sitten kokonaan Kelmeihin päin.

"Suvaitsitte tekin lopulta tulla", huokaisin turhautuneena ja Kelmit katsoivat minua hämmästyneenä.

"Okei, mitä nyt?" Sirius kysyi haukotellen samalla.

"Mitäköhän? Missä te oikein olitte koko yön?" tivasin, koska tällä kertaa pojat eivät pääsisi helpolla.

"Nukkumassa", Peter yritti, mutta turhaan.

"Älkää valehdelko. Me kävimme monta kertaa teidän makuusalissanne katsomassa", Lily pisti väliin.

"Mistä lähtien teitä on kiinnostanut meidän menomme?" Sirius kysyi epäilevä ilme kasvoillaan.

"Siitä lähtien, kun Ava tuli tänne", Alexandra vastasi.

"Asiasta toiseen. Missä Remus on?" kysyin ja katsoin Kelmejä vaativasti.

"Hän on...sairaalasiivessä", James kertoi katsoen meitä aivan kuin pelkäisi jonkun meistä lyövän häntä.

"Mitä?" minä, Lily, Alexandran, Isabella ja Jada huudahdimme yhteen ääneen.

"Jos teidän touhunne saattavat jonkun teistä sairaalasiipeen, niin sitten saisitte luvan lopettaa ne", Lily raivostui.

"Ei hänelle käynyt pahasti", Peter piipitti.

"Ihan sama miten hänelle on käynyt. Miten te voitte olla noin epäkohteliaita? Teiltä jäi Jadan lajittelukin kokonaan näkemättä", puuskahdin ja haroin väsyneesti tummia hiuksiani.

Kelmit käänsivät katseensa Jadaan, joka seurasi tilannetta sivusta yrittäen tekeytyä mahdollisimman huomaamattomasti.

"Anteeksi Jada, mutta Remus tarvitsi meidän apuamme", Sirius huokaisi ja Jada kohautti olkiaan.

"Hyvä että pidätte ystävästänne huolta, mutta olisitte kyllä voineet kertoa tytöille, minne te oikein menitte. He olivat huolissaan teistä", hän huomautti ja Kelmit katsoivat noloina pöytään.

"Anteeksi", kolmikko mutisi.

"Ihan miten vain. Jada lähtee kohta ostamaan taikasauvan ja meidän pitäisi mennä pimeyden voimilta suojautumisen tunnille", Lily huomautti vaihtaen puheenaihetta, vaikka minä en ollut vielä raivonnut tarpeeksi.

Lähdimme kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa. Eteisaulassa Jada jäi matkasta, koska meni professori McGarmiwan kanssa ostamaan taikasauvan. Sovimme Jadan kanssa näkevämme lounaalla.

Pimeyden voimilta suojautumisen luokassa istuin Alexandran vieressä. Tiesin Reguluksen katsovan minua ja toivoin, ettei hän pahastuisi siitä, etten istunutkaan hänen vieressään kuten viime tunnilla. Alexandra ojensi minulle paperilapun ja luin siinä olevan viestin nopeasti.

Huispausottelun jälkeen on yleensä juhlat, jos olemme voittaneet. Haluaisitko sinä tehdä meille asut niitä juhlia varten? Olen nimittäin varma, että taitojesi vuoksi voitamme leikiten.

Annoin lapun takaisin ja nyökkäsin suostumisen merkiksi. Sitten keskityin kuuntelemaan professori Sharrowin esitelmöintiä erilaisten kirousten vaikutuksista. Olin koko tunnin ajan vähällä nukahtaa vähäisten yöunien vuoksi. Sen vuoksi olinkin iloinen, kun tunti viimein päättyi ja suunnistimme kohti loitsuluokkaa. Loitsutunnin jälkeen olisi lounastauko ja sitten olisi yksityistuntini vuoro. Mietin saisikohan Jadakin yksityistunteja. Todennäköisesti.