𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

61. Luku. Järjestetty vai vapaaehtoinen avioliitto?

Pääsin sairaalasiivestä perjantai-iltana. Menin sieltä heti Rohkelikkotorniin ja makuusaliini. Muut olivat vielä syömässä päivällistä, mutta minä olin vieläkin sen verran väsynyt, että menin heti nukkumaan.

Kun lauantaina heräsin, ystäväni olivat heti pyörimässä ympärilläni ja auttamassa minua kaikessa mahdollisessa. Se ärsytti minua, koska en pitänyt siitä, että minun vuokseni hössötettiin.

"Minä osaan kyllä pukeutua itsekin", ärähdin turhautuneena.

Tytöt jättivät minut rauhaan siksi aikaa, kun pukeuduin, mutta kun menimme Suureen saliin aamiaiselle, he alkoivat kukin vuorollaan ojennella minulle leipää, puuroa, hedelmiä, pekonia ja kaikkea muuta, mitä pöydästä löytyi. Kieltäydyin ottamasta muuta kuin pari palaa paahtoleipää ja lasillisen kurpitsamehua.

"Huomenta tytöt", Remus tervehti Kelmien istuessa seuraamme Rohkelikkojen pöytään.

Loin tutkivan katseen Siriukseen päin ja poika kohtasi katseeni ilmeellä, jota en osannut tulkita.

"Olen pahoillani, kun suutuin niin paljon siitä, että puhuit Willille", Sirius mutisi kuulostaen aidosti katuvalta.

"Minä näen, että olet pahoillasi ja tiedän, ettet voi mitään tunteillesi", aloitin ja epäröin hetken ennen kuin jatkoin:

"Mutta se ei ole oikein. Sinun pitää joko yrittää päästä eroon naistemiehen roolistasi tai jättää minut lopullisesti. Et voi olettaa, että odotan ikuisuuksien ajan ja annan sinun rauhassa tehdä mitä haluat. Minullakin on oma elämä, enkä halua kuluttaa sitä katsomalla sivusta, miten sinä toilailet ja aiheutat minulle päänvaivaa."

Sirius nyökkäsi ja laski katseensa edessään olevalle tyhjälle lautaselle.

"Minä tiedän...anteeksi. Minä...minusta tuntuu, että minun on vain päästävä yli siitä, että pidän sinusta. Meidän suhteemme ei vain toimisi. Se on todistettu liian monta kertaa", hän mutisi ja nyökkäsin tyynesti, vaikka sydäntäni puristikin harmistuksen vuoksi.

"Olet oikeassa. Minun on nyt mentävä. Will odottaa jo", totesin ja nousin pöydästä luomatta enää silmäystäkään ystäviini, jotka olivat hiljaisina seuranneet tilannetta vierestä.

Kävelin ulos salista ja huomasin Willin seisovan vähän matkan päässä minusta jutellen Reguluksen ja Bellan kanssa. Matelin heidän luokseen haluamatta keskeyttää heidän keskusteluaan heti. Will kuitenkin huomasi minut heti ja sanoi jotain Regulukselle ja Bellalle ennen kuin tuli hymyillen luokseni.

"Hei Ava", hän tervehti.

"Hei. Pääsemme varmaan kohta lähtemään Tylyahoon. Haluan näyttää sinulle kaikki lempipaikkani siellä. Tai siis, tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun käyt Tylyahossa", sanoin ja Will nyökkäsi.

"Mites sinä ja Sirius? Joko olet päässyt yli erosta?" hän uteli.

"Mm...kaipa minun on pakko. Hän oli vähän aikaa sitten mustasukkainen siitä, että menen Tylyahoon kanssasi, vaikka menemmekin sinne vain ystävinä. Nyt hän on kuitenkin luvannut minulle lopettavansa idioottimaisen käytöksensä ja jättävänsä minut rauhaan", mutisin samalla, kun professori McGarmiwa käski Tylyahoon lähteviä oppilaita muodostamaan jonon.

"No...sehän on hyvä asia. Eikö?" Will huomautti epävarmana ja nyökkäsin.

Pääsimme ongelmitta lähtemään Tylyahoon ja istuimme yhteen vaunuun, joka veisi meidät kylään. Saimme seuraksemme kolme seitsemäsluokkalaista Luihuista, joista tunnistin ainoastaan Madison Wellsin, joka oli ollut Siriuksen pari ystävänpäivätansseissa. Matka kului kiusallisen hiljaisuuden vallitessa vaunussamme ja olin vain helpottunut, kun olimme perillä Tylyahossa ja pääsin pois Luihuistyttöjen luota.