𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

23. Luku. Rikoit lupauksen.

Joulu lähestyi koko ajan ja minusta alkoi tuntua, että aika kului liiankin nopeasti. Oli joulukuun seitsemästoista päivä ja maanantai. Kelmit olivat jotenkin onnistuneet suostuttelemaan meidät mukaansa Tylyahoon, vaikkei ollut vielä Tylyahon retkipäivä. Huolimatta siitä, että me aikoisimme jälleen rikkoa sääntöjä, olimme kaikki innoissamme tulevasta päivästä - jopa Lily.

Koska minä en aikonut mennä liemitunnilla Luihuisten pöytään ja koska en halunnut loukata Regulusta, olin pyytänyt hänet minun, Jadan, Emman ja Lucaksen pöytään. Regulus oli alkutunnista ollut hiljaa. Minä, Jada, Emma ja Lucas olimme kuitenkin kaikki melko uusia, joten emme olleet yhtä ennakkoluuloisia Luihuisia kohtaan, kuin muut Rohkelikot. Hetken päästä olimmekin jo saaneet vaivaannuttavan tilanteen rennoksi. Huomasin, että Regulus jopa viihtyi meidän seurassamme.

"Saitteko te sovittua?" Regulus kysyi ja nyökkäsin.

Vilkaisin sivusilmälläni Kelmien pöytään ja huomasin Siriuksen katsovan meitä otsa rypyssä. Tiesin, ettei hän pitänyt siitä, että oleilin hänen veljensä seurassa.

"Tunti loppuu. Tuokaa näytteet liemestänne minulle. Läksyksi tulee kirjoittaa essee euforiaa aiheuttavan liemen vaikutuksista ja sen vastalääkkeestä", professori Kuhnusarvio ilmoitti.

"Enää kaksi tuntia sekä minun ja Jadan yksityistunnit", huokaisin ja keräsin tavarani.

"Sen jälkeen pidetään hauskaa", Emma intoili ja hän, minä, Jada ja Lucas lähdimme ulos luokasta.

Kelmit, Lily, Alexandra ja Isabella olivat jo ehtineet käytävään. Menimme heidän luokseen ja huomasin Jamesin katseesta, että tämä aikoi sanoa jotain.

"Tuota...Lily?" poika aloitti ja Lilyn hymy hyytyi.

"Mitä?" tyttö kysyi yrittäen pitää äänensävynsä tasaisena.

"Saanko minä ostaa sinulle joululahjan?" James kysyi yllättäen meidät kaikki.

"Mitä?" Lily hämmästyi tuijottaen Jamesia kuin hullua.

"Olitko sinä tossasi?" hän kysyi epäluuloisena.

"En", James virnisti.

"Ajattelin pyytää sinua joulutanssiaisiin", poika selitti ja hetken aikaa Lily vain tuijotti Jamesia.

Poika katsoi Lilyä epävarmana peläten, että tämä alkaisi huutaa hänelle. Hiljaisuutta kesti varmaan pari minuuttia ennen kuin Lily yhtäkkiä purskahti nauruun. Tajuamatta ollenkaan mistä oli kyse, me muutkin aloimme nauraa.

***
Yksisilmäisen noidan patsaan takana piilossa oleva käytävä oli tavallista likaisempi. Tai no, mistä minä tiesin millainen se tavallisesti oli, kun olin mennyt siitä vain kerran elämässäni.

"Olemmeko me kohta perillä? Mitä vähemmän hämähäkinseittiä minulla on tukassani, sitä vähemmän kiukkuinen olen", Alexandra ärisi jostain takaani.

"Ihan pian", edimmäisenä kulkeva James ilmoitti ja muutaman minuutin kuluttua hän kiipesikin jo kattoluukusta ylös.

Me muut seurasimme nopeasti perässä ja pian olimmekin jo Hunajaherttuan puodissa. Suuret hyllyt kohosivat edessämme täynnä kaikenlaisia herkkuja. Kun olimme ostaneet tarpeeksi herkkuja, lähdimme kävelemään kohti Kolmea luudanvartta.

"Meidän pitää varmaan hajaantua, kun menemme ostamaan joululahjoja", Remus huomautti, kun astuimme sisälle Kolmeen luudanvarteen.

"Hyvä huomio. Miten me jakaudumme?" Lily kysyi.

James patisti meidät muut pöytään mennessään tilaamaan juomat. Lily katsoi poikaa pitkään epäilevästi, kun tämä palasi luoksemme, mutta kun James ilmoitti tilanneensa Kermakaljat, hän rentoutui.