𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

13. Luku. Paljastus menneisyydestä.

Istuin Rohkelikkojen pöydässä ystävieni kanssa. Remus oli päässyt sairaalasiivestä jo aamulla ja osallistunut tunneille normaaliin tapaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä olin kuitenkin huomannut hänen olevan useinkin omissa maailmoissaan ja yritin miettiä miksi.

"Ava? Olisiko mahdollista, että tekisit meille asut lauantain juhlia varten?" Lily kysyi havahduttaen minut ajatuksistani.

"Hmm...eiköhän se käy", vastasin hajamielisesti.

"Kuka se on?" Alexandra kysyi ja hätkähdin.

Kohotin katseeni pöydästä ja huomasin kaikkien ystävieni katsovan minua. Alexandran kasvoilla oli ilkikurinen virne.

"No? Kerro jo kuka se on", hän vaati, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mistä hän puhui.

"Mitä?" ihmettelin ja yritin ymmärtää Alexandran sanat.

"Tuo ilme merkitsee vain yhtä asiaa. Olet ihastunut, joten kuka se poika on?" Alexandra selitti kärsimättömänä.

"Voisihan se ihan yhtä hyvin olla tyttö, mutta ei. En ole ihastunut", vastasin.

"Älä vain sano, että pidät...", Sirius aloitti pelästyneenä, mutta pudistin päätäni.

"Ei, minä en ole suuntautunut tyttöihin", totesin ja käännyin katsomaan Jadaa, joka muotoili huulillaan sanat:

"Meidän pitää puhua hetki kahdestaan."

"Me mennään nyt Jadan kanssa kävelylle. Te muut voitte mennä edeltä taikuuden historian luokalle - tai minne ikinä menettekään", totesin ja nousimme Jadan kanssa seisomaan.

Lähdimme kävelemään kohti ulko-ovia, muttemme ehtineet eteisaulaa pidemmälle, kun Regulus ystävineen pysäytti meidät. Jada katsoi heitä kummissaan ja huokaisin.

"Jada, tässä ovat ystäväni Luihuisesta Regulus Black, Narcissa Black, Bellatrix Black ja Lucius Malfoy. Kaverit, tässä on Jada Evergreen, ystäväni Kaliforniasta", esittelin.

"Te taidatte olla sukua Siriukselle", Jada huomautti Regulukselle, Narcissalle ja Bellatrixille, jotka nyökkäsivät.

"Harmillista, mutta totta. Sirius on veljeni ja tytöt ovat meidän serkkujamme", Regulus kertoi.

"Ahaa. Näytitkin aika paljon häneltä", Jada totesi ja Reguluksen ilme kiristyi hieman.

"Ai niin. Siriuksella ei ole kovin hyvät välit sukuunsa, joten no...", selitin Jadalle, jonka kasvoille ilmestyi pahoitteleva ilme.

"Ei se haittaa Jada. Et tiennyt", Narcissa hymyili ja mulkaisi Regulusta pahasti.

"Ai niin muuten. Minua pyydettiin kutsumaan teidät huomisiin juhliin", kerroin Luihuisille.

"Kenen juhliin?" Lucius epäili.

"Meidän porukkamme järjestämiin juhliin tietty. Ne pidetään Rohkelikko tornissa", selitin.

"Ei olla tulossa. Anteeksi Ava, mutta meitä ei voi pitää samassa huoneessa Kelmien kanssa", Bellatrix kieltäytyi.

"Älkää viitsikö. Olette Avan ystäviä, joten tietysti te tulette", Jada naurahti ja jollain ihmeen keinolla hänen katseensa tehosi Luihuisiin.

Nämä myöntyivät ja lähtivät sitten pois paikalta. Kiitin Jadaa avusta ja muistutin, että hänen oli tarkoitus kertoa minulle jotain. Menimme ulos auringonpaisteeseen ja istuimme järven rannalle.

"Ava, olet paras ystäväni, joten kerro suoraan. Oletko ihastunut johonkuhun?" Jada kysyi.

"En. Miksei kukaan usko minua? En ole iskenyt silmiäni keneenkään", huokaisin ja Jada katsoi minua pettyneenä.