𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

25. Luku. Edenin salaisuus paljastuu.

Keskiviikkoaamuna olin jo varhain hereillä. Se johtui osittain siitä, että Kelmit olivat käyneet ostamassa minulle runsaat määrät kankaita ja paloin halusta päästä ompelemaan mekkoja - itse en ollut Tylyahoon lähtenyt - ja osittain siitä, että Silver toi vastauksen Nicolakselta. Istuin sängylläni lukemassa kirjettä.

Hei Ava.

Tottakai voit tulla tänne jouluksi, oikeastaan olinkin toivonut sitä. Saatan ulkoa päin vaikuttaa julmalta ja välinpitämättömältä - ehkä siksi, että sellaikseksi setämme on minut opettanut - mutta oikeasti olen jo pitkään halunnut puhua kanssasi. Tuntuu typerältä, etten vieläkään tiedä sinusta perustietoja enempää. Sukulaisillamme ei koskaan puhuttu isästä, äidistä ja sinusta. Puhumattakaan Edenistä. Kuka hän on?

Ystäväsikin voivat majoittua täällä. Älä kysy miten, mutta tiedän tarkalleen mitä sinulle ja muille milloinkin tapahtuu. Minunlaiseni velhot ja noidat pitävät tälläisistä asioista kirjaa. Puhutaan lomallasi tarkemmin siitä.

Vielä yksi asia. Jos näet matami Rosmertaa, kerro hänelle, etten pistänyt välejämme poikki täysin omasta tahdostani. Olen pahoillani, mutten voi kertoa yksityiskohtia työstäni. Se on huippusalaista.

Nähdään pian, Nicolas

"Herätys! Kello on jo paljon ja tänään on paljon tekemistä!" hihkaisin täynnä energiaa.

"Ava...se, että sinulla on paljon tekemistä ja liikaa energiaa, ei tarkoita, että meidän muidenkin pitäisi herätä viideltä", Alexandra valitti ja veti peiton korviensa yli.

"Senkin laiskamadot. Minulla on teillekin tekemistä. Sitäpaitsi, tänään on viimeinen koulupäivä ennen joululomaa", tokaisin ja aloin yksitellen kiskoa ystäviäni ylös sängystä.

Lily, Alexandra, Isabella, Jada ja Alice valittivat ja yrittivät väen vängällä päästä takaisin peiton alle, mutta Emma oli yhtä pirteä kuin minäkin. Yhdessä me saimme muut tytöt pukeutumaan ja siistiytymään koulupäivää varten ja koko porukka lähti alas aamiaiselle. Suuressa salissa Alice erkani meistä mennen omien ystäviensä luokse ja me muut istuimme Rohkelikkojen pöydän päähän.

"Nicolakselle käy, että tulette jouluksi hänelle", ilmoitin Emmalle ja Jadalle.

"Mahtavaa", Emma hymyili ja katsoi ovelle.

Minäkin katsoin sinne ja näin Kelmien ja Lucaksen tulevan luoksemme. Pojat istuivat seuraamme ja alkoivat syödä aamiaistaan selvästi väsyneinä. Siis kaikki paitsi James. Poika oli ollut yllättävän pirteä koko ajan siitä asti, kun Lily oli suostunut hänen parikseen joulutanssiaisiin.

"Opetatko minulle tänään kaksintaistelua?" kysyin vieressäni istuvalta Siriukselta, joka nyökkäsi suu täynnä paahtoleipää.

"Joko olet suostunut Reguluksen pariksi?" hän kysyi vaihtaen puheenaiheen jälleen kerran minuun ja Regulukseen.

Huokaisin ja laskin katseeni pöytään.

"Miksi sinä kysyt sitä koko ajan, kun et selvästikään halua minun suostuvan?" kysyin, mutta Sirius vain kohautti olkiaan vastaamatta kysymykseeni.

"No, kun Ava ei kerran suostu parikseni tanssiaisiin, niin mitä tässä enää odotella. Haluaisitko sinä tulla kanssani joulutanssiaisiin?" Sirius kysyi kääntyen Alexandraan päin.

Alexandran vastausta ei ollut vaikea arvata. Tyttö suostui heti ja hänen silmänsä alkoivat loistaa onnesta. Katsoin Jadaa, joka vilkuili vähän väliä Remusta. Muistin edellisen illan tapahtumat ja hymyilin itsekseni.

"Saammeko me muutkin tietää mihin te kaksi oikein katositte eilen illalla?" kysyin.

Jada ja Remus vilkaisivat toisiaan ja kääntyivät katsomaan minua. Muut Kelmit, Lucas, Emma, Lily, Alexandra ja Isabella katsoivat minun tavoin noita kahta kysyvästi.