𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

52. Luku. Suunnitelmia pääsiäislomalle.

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi huomasin, että läksyjen määrä oli lisääntynyt entisestään. Jouduimmekin viettämään jokaisen iltapäivämme joko kirjastossa tai oleskeluhuoneessa tekemässä läksyjä tai lukemassa kokeisiin. Torstai iltana, kun odotimme tähtitieteen tunnin alkua oleskeluhuoneessa tehden jälleen kerran läksyjämme, sain kirjeen Scarlettilta.

Hei Ava.

Minulla on eräs asia, joka minun pitää kertoa sinulle, mutta ennen sitä haluaisin kysyä kuulumisiasi - ja Edenin myös. Miten siellä sujuu? Kuulin siitä hyökkäyksestä ja toivon, että olette kaikki kunnossa. Oletko jo jutellut Allisonin kanssa? Sinun kannattaa tehdä se pian, sillä pääsiäislomalla on sukujuhlat ja kaikki tulevat sinne. Myös sinä, Eden ja Nicolas. Niitä ei kannata jättää väliin, vaikkei haluaisikaan tulla, koska joku sukulaisemme tapettiin siitä hyvästä.

Jos vain teet kaiken mitä käsketään, kaikki sujuu ongelmitta, joten älä ole huolissasi. Sitä paitsi, minä, Nicolas ja Miranda-täti pidämme huolta sinusta ja Edenistä. Ja saatte molemmat ottaa jonkun ystävistänne mukaan. En haluaisi rajoittaa kenenkään pääsyä tänne, mutta on parempi valita puhdasverinen, sillä suurin osa suvustamme on Kuolonsyöjien puolella. En suosittelisi myöskään valitsemaan sitä Blackin poikaa. Koko meidän suku tietää hänen maineensa Blackin suvun mustana lampaana.

Joka tapauksessa. Nicolas toivoo, että tulette pääsiäislomaksi hänelle - ainakin osaksi aikaa. Aion itsekin mennä käymään siellä silloin. Toivottavasti näemme pian ja kerro terveisiä Edenille ja Allisonille.

Scarlett

"Keneltä se on?" Sirius uteli istuessaan viereeni sohvalle.

"Scarlettilta", vastasin.

"Kuka hän olikaan?" Sirius kysyi ja joskus mietin, miten hänellä oli noin huono muisti.

"Scarlett on serkkuni isän puolelta", muistutin.

"Ai niin. No? Mitä hän kirjoitti?"

"Meillä on kuulemma sukujuhlat pääsiäislomalla, eikä niitä kannata jättää väliin, jos ei halua kuolla."

"Aiotko sinä muka mennä niiden Kuolonsyöjien luokse?" Sirius älähti.

"No mitä luulet? Kuule, haluatko sinä muka, että otan kuoleman riskin? Sukulaiseni ovat varmasti kaikkialla ja jollain tavalla juhlista pois jääminen vain koituisi kohtalokseni", puuskahdin.

"Älkää jaksako kinastella", Alexandra keskeytti ärtyneenä.

"Joka tapauksessa, James tulisitko sinä kanssani näihin juhliin?" kysyin ja kaikki ystäväni kääntyivät katsomaan minua hämmästyneinä.

"Miksen minä?" Sirius kysyi loukkaantuneena.

"Scarlett nimenomaan kielsi minua ottamasta sinua mukaan Sirius. Sukuni tuntee maineesi ja kaikkein vähiten minä haluan nyt ongelmia, joten parempi valita vain joku muu", tokaisin.

"Miksei vaikka Jada tai Emma tai..."

"Sinä luulet, että minulla ja Jamesilla on jotain meneillään vai? Miten tyhmä sinä oikein olet? Itse liehittelet muita tyttöjä minkä kerkiät ja sitten olet mustasukkainen siitä, että menen tylsiin sukujuhliin parhaan kaverisi kanssa, joka sitä paitsi on hulluna Lily Evansiin eikä minuun. Milloin sinä oikein kasvat aikuiseksi?" suutahdin.

Sirius ei sanonut mitään. Minulle tuli hieman paha olo siitä, että olin taas huutamassa tuolle pojalle, mutta karistin sellaiset tunteet pois ja katsoin Siriusta suoraan silmiin.

"Anteeksi, mutten halua, että sinulle käy mitään. Ja tiedät itsekin, että saatan tarvita suojelijaa ja James on taitava kaksintaistelija. Hän on kaikin tavoin turvallisempi vaihtoehto tähän tilanteeseen", huokaisin.