𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

39. Luku. Kidutuskirous.

Seuraavana aamuna varmaan jokainen Tylypahkalainen tiesi Remuksen ja Jadan erosta ja liikkeellä oli ties minkälaisia teorioita siitä, miksi pari oli eronnut. Minä olin raivoissani. Ei ollut oikein Jadaa - no okei, ei kyllä Remustakaan - kohtaan, että heidän asioistaan puhuttiin ympäri koulua.

"Jos minä vielä kerran kuulen jonkun puhuvan tästä, niin...", puuskahdin, kun istuin Rohkelikkojen pöytään ystävieni kanssa.

"Turhaan sinä ärtyilet Ava. Antaa ihmisten puhua, kun eivät muuhunkaan pysty", Jada huokaisi.

Ihmettelin yhä sitä, miten Jada oli voinut päästä noin nopeasti yli erosta. Hän ja Remus olivat taas hyviä ystäviä, ihan kuin mitään seurustelua ei olisi ollutkaan. Huokaisin turhautuneena.

"Niin, mutta se on väärin!"

"Anna vain olla Ava. Ole kiltti", Remus huokaisi ja näytti tavallista väsyneemmältä.

Rypistin otsaani ja katsoin häntä epäillen. Miksi hän näyttää tuolta? Remus huomasi ihmettelevän katseeni ja huokaisi.

"Täysikuu", hän kuiskasi ja nyökkäsin ymmärryksen merkiksi.

"Taidan mennä kirjastoon. S.U.P.E.R. - kokeet lähestyvät, enkä ole edes aloittanut lukemaan niihin", Lily huokaisi ja keräsi tavaransa.

"Me menemme Jadan kanssa yksityistunnillemme", sanoin ja lähdimme Jadan kanssa kohti Korpinkynsien pöytää, missä Hale jutteli Edenin ja tämän ystävien kanssa.

Taputin Halea olkapäähän ja hän kääntyi ympäri Edenin ja muiden neljän Korpinkynnen katsoessa myös meitä.

"Se tunti", aloitin ja Hale nyökkäsi.

"Hetki vain tytöt. Seitsemältä siis eikö?" hän varmisti jotain Edeniltä ja tämä nyökkäsi hymyillen.

Hale nousi ylös ja lähdimme kävelemään muodonmuutoksen luokkaa kohti. Matkalla yritin miettiä, mistä Hale ja Eden olivat puhuneet. Mitä seitsemältä tapahtuisi? En kuitenkaan uskaltanut kysyä asiasta Halelta, koska se voisi kuulostaa töykeältä. Asia ei kuulunut minulle ja sillä selvä.

"No niin. Olette jo melkein yhtä pitkällä kuin muut, joten uskon, että saatte heidät kiinni viimeistään ensikuun puolessa välissä. Onko teille okei, jos pidämme tavallista pidemmän tunnin?" Hale tiedusteli ja nyökkäsimme vastaukseksi.

"Hyvä. Eiköhän aloiteta. Hyvällä säkällä ehdimme käydä läpi vähän jokaista oppiainetta", Hale totesi tyytyväisenä ja siitä alkoikin sitten kunnon kidutus.

Hale pisti meidät vastaamaan ainakin viisi jalkaa pitkään testiin, jossa oli kysymyksiä vähän jokaisesta aineesta. Sitten hän halusi testata loitsujen ja muodonmuutoksen taitojamme ja lopuksi hän opetti meille kaksintaistelua. Kukaan ei ollut vielä kunnolla opettanut minulle eikä sen koommin Jadallekaan, mitä oikea kaksintaistelu oli. Osasimme kyllä muutamia loitsuja, muttemme olleet koskaan saaneet kokea, miltä tuntui käyttää niitä. Hale mahdollisti sen meille. Tunnin loputtua tunsin oloni ylpeäksi, koska olin oppinut niin paljon uutta yhden oppitunnin aikana.

Hale lähti etsimään Edeniä, kun taas minä ja Jada lähdimme kohti Rohkelikkotornia. Emme ehtineet kovinkaan pitkälle, kun eteemme tupsahti pari kuudesluokkalaista Korpinkynsityttöä, joiden nimiä en tiennyt. Heidän silmänsä näyttivät loistavan ja he kaikki hymyilivät leveästi. Vilkaisimme Jadan kanssa pikaisesti toisiamme.

"Ööh...oliko teillä asiaa meille?" kysyin.

"On. Me haluamme tietää, millaista oli seurustella Kelmin kanssa, miksi erositte heistä ja millainen pitäisi olla, että saisi heidän huomionsa", yksi, selvästi porukan pomo, kertoi.