𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

14. Luku. Yllätys.

Kun lauantaiaamuna heräsin, olin hyvällä tuulella ja onnellisesti unohtanut koko eilisen murheeni. Siis siihen asti, kunnes näin edellisenä yönä kirjoittamani kirjeen. Huokaisin ja päätin lähettää kirjeen heti, jottei minun tarvitsisi enää murehtia Fowlerin kaksosia. Pukeuduin farkkuihin ja t-paitaan ja lisäsin asusteeksi vielä helmikoristeisen vyöni ja helmikorun ranteeseeni.

Otin kirjeen yöpöydältäni ja lähdin makuusalista. Oleskeluhuone oli tyhjä ja vilkaistessani kelloa tajusin sen olevan vasta kymmenen yli kuusi. Maleksin kaikessa rauhassa kohti pöllötornia ja katselin ympärilleni Tylypahkan autioilla käytävillä. Auringon säteet tulvivat sisään ikkunoista ja valaisivat koko linnan paistellaan.

Ulkona tuuli hieman, mutta siitä huolimatta oli lämmin. Kiipesin mäkeä ylös pöllötorniin ja siellä etsin sopivalta vaikuttavan pöllön, jonka jalkaan sidoin kirjeen. Pöllöposti oli minulle yhä hieman vieras käsite, joten kirjeen sitominen pöllön jalkaan tuntui oudolta.

"Vie se Miranda-tädille", pyysin ja pöllö huhuili lennähtäessään ulos ikkunasta.

"Lähetitkö tädillesi kirjeen?" tuttu ääni kysyi pöllötornin ovelta ja käännyin katsomaan Jamesia, joka nojasi oven karmiin hymyillen.

"En oikeastaan. Hän vain lähettää kirjeen puolestani jästipostin avulla Amerikkaan", selitin ja katsoin vierestä, kun James kutsui oman pöllönsä alas orrelta ja sitoi kirjeen tämän jalkaan.

"Oliko se jollekin ystävällesi?" James uteli ja meinasin jo vastata kieltävästi, kun muistin, etten halunnut kertoa tapahtuneesta Kelmeille.

"Joo. Tai no tarkemmin tutulle, mutta ei sillä ole väliä. Kenelle sinä lähetit kirjeesi?" kysyin ja James kertoi lähettäneensä kuulumisia vanhemmilleen.

"Mennäänkö aamiaiselle?" kysyin ja James nyökkäsi.

Lähdimme yhtä matkaa pöllötornista ja otimme suunnaksemme Suuren salin. Ajatukseni harhailivat omilla teillään pääosin tulevissa juhlissa ja asuissa, jotka olivat viimeistelyä vaille valmiit.

"Joko muut ovat heränneet?" kysyin Jamesilta, joka kohautti olkiaan.

"Eivät ainakaan silloin, kun lähdin makuusalista. Tytöistä en tiedä", hän totesi ja astuimme Suureen saliin.

Ystäviämme ei näkynyt - se oli helppo huomata, koska sali oli muutamia oppilaita lukuun ottamatta tyhjä - joten istuimme Rohkelikkojen pöydän päähän. James voiteli paahtoleipäänsä ja minä puolestaan haukkasin palasen omenasta.

"Miten te kaksi olette ennen minua hereillä?" Lily kysyi istuessaan viereeni ja toivottaessaan huomenet.

Kohautin olkiani ja vilkaisin sivusilmällä Lilyä, joka vilkuili - omasta mielestään - salaa Jamesia. Minusta tuntui, että Lily taisi sittenkin pitää Jamesista.

***
Kävelin Alexandran kanssa Rohkelikko tornia kohti. Olin päässyt jo pitkälle kolmannen vuoden asioissa ja toivoin, että olisin pian muiden tasolla. Halusin oppia yhtä hyväksi taikojaksi kuin James, Sirius, Remus ja Lily, jotka olivat luokan parhaimpia oppilaita.

"Ovatko illan asut valmiit?" Alexandra kysyi uteliaana ja taisi olla vähän liian innostunut näistä juhlista.

"Joo. Näette ne sitten, kun on aika valmistautua", hymähdin ja katseeni osui meitä kohti tulevaan Regulukseen.

"Hei Ava, Ro - siis Alexandra", poika tervehti hieman vaivautuneena.

Vastasimme tervehdykseen hymyillen - Alexandra ehkä hieman väkinäisesti. Katsoin Regulusta kysyvästi.

"Minulla on asiaa - kahdenkeskeistä", hän kertoi ja katsoi Alexandraa ilmeellä, joka kertoi, että hän oli kolmas pyörä tässä keskustelussa.

"Okei, tajuttiin. Menen katsomaan ovatko muut aloittaneet oleskeluhuoneen koristelun", Alexandra huokaisi ja lähti viheltäen pois paikalta.