𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

51. Luku. Se tuntuu niin lopulliselta.

Istuin tuolilla Siriuksen ja Reguluksen sänkyjen välissä ja tuijotin käsiäni. Tiesin, että olin juuri eilen meinannut menettää toisen pojista, jotka olivat elämäni tärkeimmät henkilöt Nicolaksen ja Edenin lisäksi. Minun pitäisi viimein päättää, kumman minä valitsisin. Oli tiistai ja vaikka Blackin pojat olivatkin vielä melko heikossa kunnossa, he olivat saaneet luvan lähteä sairaalasiivestä tänä iltana. Ennen sitä meillä olisi kuitenkin aikaa puhua asiat selviksi.

"Te tiedätte, että pidän teistä molemmista enemmän kuin haluaisin myöntää", aloitin ja vääntelin käsiäni.

"Ja, että sinun pitäisi valita. Niin, me tiedämme", Regulus vastasi.

"Minä...en haluaisi tehdä tätä päätöstä. Te olette molemmat ihania ja kaikkea mahdollista, mutta molemmilla teillä on ongelma", jatkoin.

"Mikä?" Sirius ja Regulus kysyivät uteliaana yhteen ääneen.

"Reguluksella on ihailija, joka sattuu olemaan paras ystäväni, enkä halua särkeä hänen sydäntään. Siriuksella on tuhansia ihailijoita, eikä hän pysty lopettamaan naistenmiehen uraansa", selitin ja molemmat pojat laskivat katseensa.

"Ava...", Sirius aloitti, mutta jatkoin "puhettani" keskeyttäen hänet.

"Regulus, pystyisitkö muka hylkäämään Jadan kaltaisen ihanan tytön, joka välittää sinusta?"

"Pystyisin ehkä. Se tuntuisi varmasti väärältä, mutta tekisin mitä vain vuoksesi", Regulus mutisi.

"Ja sinä Sirius. En usko, että vieläkään pystyisit muuttumaan ja lopettamaan muiden tyttöjen kanssa säätämisen vain minun vuokseni", jatkoin ja katsoin veljeksistä vanhempaa.

"Itse asiassa luulen, että minun pitää yrittää. Tiedät miten paljon pidän sinusta ja kuten Reguluskin sanoi, tekisin mitä vain puolestasi", Sirius vastasi.

"Tiedättekö, juuri tämä on ongelmana siihen, etten voi valita. Tällä te teette tästä vaikeaa. Kumpikin teistä on valmis mihin vain", huokaisin ja hautasin kasvoni käsiini.

"Luonteelle ei voi mitään", Regulus huomautti.

"Te kumpikin toivotte olevanne se, jonka minä valitsen, eikö niin?" varmistin ja pojat nyökkäsivät.

"Ettekä pystyisi katsomaan minua toisen kanssa. Te olette pitkästä aikaa moneen vuoteen taas puheväleissä keskenänne. Mitä tapahtuu sitten, kun lopulta valitsen jommankumman? Pystyisittekö te enää puhumaan toisillenne, katsomaan toisianne tai myöhemmin katsomaan, miten toinen viettää loppuelämänsä kanssani? Ette. Minä en halua rikkoa välejänne. Olen loppujen lopuksi vain pelkkä tavallinen tyttö muiden joukossa."

"Sinä sen sanoit", Sirius mutisi laskien katseensa syliinsä.

"Minä en haluaisi valita. Haluaisin olla molempien kanssa, mutta tiedätte itsekin, ettei se toimi niin. En halua riistää teiltä onneanne. Ehkä on parempi, että te molemmat etsitte jonkun muun. Te ette kumpikaan ansaitse onnetonta rakkautta", huokaisin ja nousin ylös.

"Ei se olisi onnetonta", Regulus yritti.

"Niin, sille joka saisi minut. Toiselle taas...luulen, että hän musertuisi", vastasin.

"Oletko sinä nyt tehnyt lopullisen päätöksesi? Jada aikoi tulla puhumaan kanssani, enkä tiedä, mitä sanon hänelle", Regulus sanoi ja katsoi minua epävarmana.

"Haluaisitko sinä olla hänen kanssaan?" kysyin - en toiveekkaana, enkä tuomitsevana vaan täysin toteavaan sävyyn.

Regulus käänsi katseensa ikkunaan ja vastasi hiljaa:

"Jos et valitse minua niin sitten, mutten usko, että Jada ansaitsisi sellaista parisuhdetta, jossa poika ei rakasta vain ja ainoastaan häntä."

Miksi tämän piti olla näin vaikeaa?