Istuin muodonmuutoksen luokassa ja tuijotin ikkunasta ulos. Odotin Lilyä, jonka tunti minulla olisi tänään. Eilen minulla ei ollut ollut yksityistuntiani, koska uutta opettajaa ei ollut vielä löytynyt.
En ollut enää paljonkaan jäljessä, koska olin käyttänyt joululoman viimeiset päivät opiskeluun. Olin jopa oppinut ilmiintymään, mistä olin ylpeä, vaikka se tuntuikin yhä kamalalta.
"Hei", kuulin jonkun tervehtivän ovelta ja käännyin katsomaan tuttuakin tutumpaa poikaa.
"Hale!" henkäisin yllättyneenä ja ryntäsin halaamaan häntä.
Poika katsoi minua hieman vaivautuneena, joten peruutin kauemmas ja hymyilin varovaisesti.
"Minulla ei mene kovin hyvin juuri nyt, joten mieleni ei ole kovin hyvin hallinnassani", yritin selittää.
"Ei se mitään", Hale hymähti ja kehotti minua istumaan alas.
"Mitä sinä täällä teet? Eikö sinulla pitäisi olla töitä?" kyselin, kun olimme istuneet yhden pulpetin ääreen.
"Olen koko ajan töissä. Tulin tänne opettamaan sinua ja Jadaa. Olen pahoillani ystäviesi puolesta, mutta professori Dumbledore palkkasi minut huolehtimaan opetuksestanne joka päivä", Hale selitti.
"Ai", oli ainut, mitä sain sanottua.
Olimme hetken aikaa hiljaa, kunnes Hale avasi suunsa ja kysyi:
"Miten Eden voi?"
Yritin olla hymyilemättä. Halekin oli ilmiselvästi ihastunut Edeniin, vaikka yrittikin piilottaa tunteensa.
"Hyvin. Erinomaisesti sitten, kun kuulee, että olet täällä", virnistin ja sain Halen luomaan minuun kysyvän katseen.
En vastannut mitään, vaan otin taikasauvani esiin. Kaivelin hetken aikaa laukkuani, kunnes löysin myös muodonmuutoksien kirjani.
"Muodonmuutokset ovat hankalia, joten voisimme ehkä keskittyä niihin tänään", totesin ja Hale nyökkäsi.
Tunti sujui hyvin. Halesta huomasi heti, että hän oli saanut hyvän koulutuksen. Hän oli varmasti saanut upean kaikissa aineissaan. Tai vähintään odotukset ylittävän. Olimme päättäneet kertoa Edenille vasta päivällisellä, että Hale oli täällä ja huomasin, ettei Hale meinannut jaksaa odottaa sitä.
"Eiköhän mennä", totesin, kun olimme saaneet kerättyä kaikki tavaramme kasaaan.
Lähdimme yhtä matkaa alas suuntanamme Suuri sali. Kävellessämme kerroin Halelle kaikenlaista Tylypahkasta, koska jos olisin ollut hiljaa, olisin alkanut taas itkeä. Minä en vieläkään käsittänyt, miksi Sirius teki niin minulle.
Hale katsoi minua tutkivasti kuunnellessaan puheitani. Lopulta hän ei kai voinut olla enää hiljaa.
"Sanoit ettei sinulla mene kaikki ihan hyvin juuri nyt. Mikä on vialla?" hän kysyi hieman epäröiden.
Pysähdyin kesken matkan ja huokaisin. Istuin ikkunalaudalle Halen tullessa perässä. Hetken aikaa vain istuimme siinä vieretysten, kunnes lopulta päätin kertoa.
"Sinähän tiedät, että minä ja Sirius seurustelemme?"
Hale nyökkäsi ja laskin katseeni sylissäni lepääviin käsiini. Huokaisin taas ja päätin vain kertoa kaiken suoraan. Mitä järkeä olisi kierrellä ja kaarrella? Ei mitään.
"No me...erottiin", mutisin ja yritin pitää kyyneleet poissa silmistäni, mutta ne alkoivat väkisin virrata poskilleni.
Hale kietoi toisen kätensä ympärilleni ja veti minut halaukseen.
YOU ARE READING
𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒
FanfictionAva Springfield, nuori muotisuunnittelijalahjakkuus saa kuulla vanhempiensa kuolleen ja joutuu muuttamaan tätinsä luokse Englantiin tutusta kotimaastaan Kaliforniasta. Hän ei ole muutosta hetkeäkään iloinen - varsinkaan, kun joutuu jättämään vanhan...
