The Legend of Akira

Pako

Päästyämme pihaan, näin että Coby katsoi minua häkistä varautuneena. "Luuleeko hän, että minä karkaisin nyt?", ajattelin hieman turhautuneesti. Jolkottelin häkin ovelle ja yritin antaa saalista isännälle, muttei hän ottanut sitä. Ihminen mölisi jotain ja työnsi minut häkkiin saalis suussani. Hän laittoi häkin oven kiinni ja lähti kävelemään kohti taloa katsoen minua ja Cobya alakuloinen ilme kasvoillaan. Laitoin jäniksen maahan ja katsoin veljeäni kysyvästi: "Mistä tuossa oli kyse? Hän käyttäytyy oudosti." Coby katsoi isännän perään. Hän kohautti olkiaan ja katsoi hämillään kuollutta jänistä. "Haluaakohan se, että me syömme tuon?" Coby kysyi lopulta. "Luulen niin", vastaan. Otan ensimmäisen haukkauksen jäniksen lihaan. Se maistuu murealta ja todella maukkaalta. "En ole koskaan maistanut mitään vastaavaa!" Coby huudahti maistaessaan jänistä. "Ehkäpä siksi, että yleensä syömme vain luita ja koiranmuonaa", totean näsäviisaasti. Coby näpäyttää kuonoani hännällään ja naurahtaa haukahtaen.

Syötyämme jäniksen Coby ja minä menemme makuulle varjoon. Cobyn alkaessa torkkumaan minä pysyn hereillä ja katselen metsään. "Mitäköhän sieltä mahtaa löytyä? Mistä löydän sen klaanin?" mietin itsekseni. Minulla oli sellainen tunne, että minun olisi mentävä juuri tänä iltana. Käännän katseeni veljeeni. Hän varmaan pärjäisi ilman minuakin. Isäntä pitäisi hänestä huolta puolestani. Alan tylsyyksissäni nuolemaan valkoista turkkiani. Oli erikoista, miten erilaisia minä ja Coby olimme. Hänen turkkinsa oli valkoista vatsapuolta lukuunottamatta ruskea. Meillä kummallakin on pienet pallonmuotoiset väriläikät otsassamme. Itselläni on mustat, Cobyllä valkoiset. Minulla on myös mustat korvanpäät ja tassut ja lisäksi minulla on musta läikkä suuni alapuolella. Hännässäni vuorottelivat musta ja valkoinen väri. Hänen häntänsä on alapuolelta valkoinen ja yläpuolelta ruskea. Emme tiedä isäämme tai emoamme. He hylkäsivät meidät, kun olimme nuorempia. Muistan vain sen, että isäntä löysi meidät ja otti huostaansa. Minulla ja veljelläni on myös sisko, mutten tiedä, missä hän on. Muistan vain, että tiedän hänen olleen olemassa, kun synnyimme. Muistomme ovat hämäriä, mutta haluaisimme joskus tietää totuuden siitä, miksi meidät hylättiin. Nousen pystyyn ja katselen taivaalle. Mitä sanoisin Cobylle? Sanonko vain, että minä lähden nyt, enkä enää palaa? "Kyllä hän ymmärtää", huokaisen hiljaa ja vaivun syvään uneen, jota ei häiritse oudot näyt.

Aurinko on laskemassa. Coby venytteli häkin nurkassa ja katsoi unenpöpperöisenä ympärilleen. Minun pitäisi keksiä, miten pääsen pois häkistä. Astelen häkin ovelle ja katson sitä tarkasti. Ovi on kiinni jollakin tikulla. "Jos vain saisin sen ylös...", ajattelen mielessäni ja yritän kurkottaa kynnellä siihen. "Mitä sinä teet?", kuuluu Cobyn ääni takaani. "Coby...On aika", sanon nopeasti katsomatta häneen. Coby on vain hiljaa jatkaessani kurkottelua. Saan kurkotettua kynnelläni tikkuun. "Akira...Missä ikinä oletkin, tulen kaipaamaan sua", Coby sanoo surullisesti. Vilkaisen taakseni. Coby katsoo minua suoraan silmiin. "En voi estää sua, tiedän että haluat pois täältä", Coby totesi kääntäen katseensa taivaalle, "on sinun kohtalosi selvittää sinua askarruttavat asiat..." Nostan tikun pois paikaltaan ja häkin ovi aukeaa kalahtaen. Katson veljeäni suoraan silmiin: "Nämä eivät ole hyvästit. Tapaamme taas jälleen." Painan itseni vasten veljeni turkkia. Minulle tulisi ikävä. Coby kysyi väristen: "L-Lupaatko?" Astun häkin ulkopuolelle. "Lupaan." sanon katsomatta veljeeni. Jos näkisin hänen surullisen katseensa, voisin muuttaa mieleni. Lähden juoksemaan kohti metsää katsomatta taakseni. Lehdet kahisevat juostessani kauemmas ja kauemmas entisestä kodistani. Pääsen pellon reunaan, missä olimme tänään aiemmin isännän kanssa. Katson taakseni. Enää en tänne mahdollisesti palaisi. Tunsin äkillistä surua ja kipua. Toivoin, että Coby olisi tullut mukaani. Jatkan matkaani läpi pellon. Kuulen, kuinka riista juoksee pakoon lähestyessäni. Vaistoni käskee minua jatkamaan kohti pellon toisella puolella jatkuvaa metsää. Tästä alkaisi uusi alku.