The Legend of Akira

"Ei..."

Yhtäkkiä jokin osui ketun kylkeen ja tunsin putoavani maahan. Kuulin ympärilläni kuuluvan rääynnän. Avasin silmäni. Olin yhä Tuuliklaanin rajalla. Olin siis elossa. Nousin vaivalloisesti pois maasta ja huomasin heti mitä oli tapahtunut. Isäni oli juossut paikalle ja hyökännyt ketun kimppuun. Tajusin, että kaulastani vuoti verta. Se kirveli ja sattui. Hengitys tuntui vaikealta ja tuntui, etten jaksa enää. Yhtäkkiä minuun iski voimattomuuden tunne ja lysähdin maahan, menettäen tajuntani.

Juoksin minkä jaloistani pääsin. En olisi halunnut jättää Inaria vaaraan, mutta minun oli pakko hakea apua, sillä me emme edes yhteisvoimin pärjäisi täysikasvuiselle ketulle. Kaarsin polkua vasempaan ja ehätin pensastunnelille. Juoksin nopeasti sen lävitse ja huusin rääkäisten kauhuissani: "Apua! Auttakaa! Kettu on hyökännyt Inarin kimppuun Tuuliklaanin rajalla!" Huomasin Zeron, Inarin isän, joka seisoi jähmettyneenä aukion keskellä. Hän ryntäsi juoksuun ohittaen minut matkallaan pensastunnelille. Soturien pesästä lähti perään Cora, Rachel, Ruby ja Astro. Hekin ohittivat minut nopein askelin. Sydämeni pamppasi nopeaa vauhtia yhä. Tunsin lyyhistyväni siihen paikkaan, mutta minun oli pakko auttaa ystävääni. Käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan muiden perään. Toivottavasti ei olisi liian myöhäistä! Tassuni tuskin edes koskettivat maata juostessani kohti Tuuliklaanin rajaa. "Hyvä Tähtiklaani, anna Inarin olla kunnossa!" rukoilin mielessäni. Pian olimmekin Tuuliklaanin rajalla. Zero oli jo hyökännyt ketun kimppuun, mutta en nähnyt Inaria missään. Huomasin Rachelin lähtevän juoksemaan jonnekkin, ja sitten näin orvolta näyttävän oranssin hahmon rotkon tuntumassa. Hän näytti...Elottomalta. Cora ja muut olivat jo menneet auttamaan Zeroa, mutta en saanut itseäni liikkeelle. "Tähtiklaani, elä anna heidän kuolla!" huudahdin mielessäni toivottomana juostessani Inarin luokse. Hänen kaulastaan vuoti runsaasti verta. Kuulin Astron juoksevan luoksemme ja ottavan Inarin selkäänsä. Hän näytti niin...Veltolta. Oliko hän kuollut? Musta soturi lähti heti juoksemaan pitkin polkua kohti leiriä. Rachel lähti juoksemaan Astron perään. Hän oli varmasti huolissaan pennustaan. Käänsin katseeni taistelun tiimekseen. Nyt näin Zeron laahustavan haavoittuneena Astron ja Rachelin perään. Hänen lavassaan oli syvä viilto. Cora ja Ruby olivat saaneet ketun kaadetuksi. Kettu makasi maassa heidän painonsa alla. Astelin heidän luokseen, naaras näytti pelokkaalta. "Mitä te haluatte minusta?" se tuhahti vihaisena. "Mitä teet täällä? Tämä oli Tuliklaanin reviiriä!" Ruby huudahti vihaisena takaisin. Kettu tuijotti heitä kauhistuneena ja änkytti: "Tulin etsimään...Et-Etsimään pentuani, Katieta..." Missä olin kuullut tuon nimen? Muistelin aikaa, jolloin olin vielä Akiran oppilas. Sitten minulla välähti. Se oli se kettunaaras, jonka Akira tunsi. "Emme tiedä hänestä mitään, joten häivy!" Cora huudahti puraisten kettua vielä hännästä. Naaras rääkäisi ja lähti juoksemaan kohti Tuuliklaanin reviiriä. Jonkin aikaa juostuaan hän ylitti rajan ja katosi reviirittömälle alueelle. "Palataan leiriin", Cora totesi huokaisten ja lähti kävelemään kohti leiriä Ruby rinnallaan. Lähdin heidän peräänsä yhä tuijottaen Tuuliklaanin reviirille. "JA älä ikinä palaa!" ajattelin mielessäni vihaisena. Jokainen joka satutti minun ystäviäni, oli vihollinen, poikkeuksetta!

Näin Astron, jonka selässä makasi Inari. Hänen kaulastaan vuoti verta. Astro asteli suoraan parantajien pesään Rachel perässään. Kohta huomasin, että Zero asteli pensastunnelista sisään leiriin. Hänen lavassaan näkyi syvä viilto, josta pulppusi verta. "Mitä on tapahtunut, Axel?" kuulin Kairan kysyvän ilmaisten ajatukseni. "En tiedä, mutta jotain vakavaa kyllä", totesin vakavana. Vaikka en kovin paljoa pitänyt Inarista, oli sääli nähdä hänet tuossa kunnossa. Zero asteli myös parantajan pesään. Pian pensastunnelista astui esiin Cora ja Ruby. Jonkin ajan kuluttua Ian astui esiin ja jäi istumaan pensastunnelin eteen. "Kysytään häneltä!" Kaira totesi ja lähti juoksemaan Ianin luokse. Ei hänen nyt noin innoissaan pitänyt olla...Silti lähdin hänen peräänsä, sillä olin utelias. "Mitä tuolla sattui?" kuulin siskoni kysymyksen lähestyessäni heitä kahta. "Me...Minä...En halua puhua siitä, minun pitää mennä Inarin luokse", siniturkkinen kolli vastasi nopeasti ja lähti juosten parantajan pesälle. "Kyllä me ennemmin tai myöhemmin saamme tietää", Halo totesi tietäväisesti. "Olen huolissani. Inari ei näyttänyt voivan hyvin", kuulin hopeamustan siskoni toteavan hiljaa. Halo silitti hännällään siskomme selkää lohduttavasti. "Luuletteko, että he tulevat kuntoon?" Kaira kysyi vielä. Halo nyökkäsi hitaasti. Hänkään ei ollut varma.