The Legend of Akira

"Saalistusta"

Akiran näkökulma

Painoin pääni lempeästi Laylan turkkiin. En saanut nukuttua. Robin ja Lucas nukkuivat rauhallisesti minua vasten. Käänsin katseeni emojen pesän suulle. Kuunvalo valaisi aukiota. Kuulin Laylan tuhisevan rauhallisesti. Miten hän pystyi nukkumaan niin rauhallisesti? En ollut löytänyt minkäänlaisia jälkiä siitä hyökkääjästä. Ei ollut siis todisteita Carwynin puolesta. Ace oli auttanut minua, mutta...Emme vain löytäneet mitään. Sateenkin jäljiltä ei löytynyt enää mitään. Olisipa jokin vihje edes. En kuitenkaan enää voisi pyytää Katea kertomaan minulle lisää, se voisi vaarantaa hänen paikkansa Tähtiklaanissa. Ymmärsin kyllä, mutta se vähän kismitti minua. Miksi Tähtiklaani ei kertonut, jos täällä tapahtui jotain väärää? Syytöntä syytetään, hyökkääjä pääsee kuin koira veräjästä. Käänsin hiljaa päätäni toiseen suuntaan. Emily ja Tora nukkuivat sikeästi Dawn vierellään. Vera oli käpertynyt Nadian turkkiin. Olin iloinen tuon valkoisen karvapallon puolesta. Nyt hänellä oli taas perhe. Nostin hellästi Lucaksen ja Robinin Laylan vatsan lämpöön ja lähdin ulos. Katsoin tähtitaivaalle, joka levittyi ylleni. "Tähtiklaani, anna minun löytää oikea syyllinen...", pyysin kuiskaten. Tuuli tuiversi puissa. Oli niin hiljaista. Kuulin askelia. Käänsin katseeni, se oli Carwyn. "Kenelle puhut?" hän kysyi hymyillen vienosti. "Tähtiklaanille", vastasin huokaisten. "Tähtiklaanille...Mistä tiedät, että ne todella ovat tuolla? Katselevat meitä...Miksi he antavat huonojen asioiden tapahtua?" Vilkaisin häneen kysyvästi. Carwyn ei tainnut uskoa Tähtiklaaniin. "Minä olen nähnyt heidät. Ja jutellut heille. He eivät voi päättää täällä tapahtuvista asioista, mutta heillä on valtaa melkein kaikkiin", kerroin hymähtäen. Oranssivalkoinen soturi vaikutti huolettomalta, vaikka häntä syytettiin hyökkäyksestä. Nostin korviani kuullessani toisten käpälien askeleet. "Iltaa, ettekö ole jo nukkumassa?" Kai kysyi vienosti, yhä arkaillen haavojaan. Hän oli vihdoin päässyt siirtymään sotureiden pesään. "Liity toki seuraan", tokaisin hymähtäen. Kai istahti minun vierelleni. Hän ei tuntunut yhtäkkiä pelkäävän Carwyniä. Hän käänsi katseeni Carwyniin. He katsoivat toisiaan hetken aikaa, kunnes Carwyn avasi suunsa: "Minä en hyökännyt kimppuusi, Kai. Kunniasanalla." Kai nyökkäsi ja huokaisi: "Tiedän sen. Vaikka hajuaistini ei ole kovin hyvä verrattuna teihin susiin, haistoin silti jotain hyökkäyshetkellä. Muistin sen vasta, sillä en pitänyt hajua niin tärkeänä. Tärkeinpänä pidin sillä hetkellä karkuun pääsemistä, jossa epäonnistuin." Nostin korvani pystyyn hämmästyneenä. Mitä hän tiesi? Tämä olisi tärkeä vihje! "Haistoin kalan. Tiedän Carwyn, että inhoat kalaa. Nyrpistelet vain nenääsi sille. Se ei vain kävisi järkeen, että se hyökkääjä olisit sinä", Kai tokaisi luottavaisesti. Carwyn hymyili iloisena, vaikkakin hieman nolostuneena. "Eh...No, kala ei maistu kovin hyvältä. Mutta kiitos, Kai, että luotat minuun tässä", Carwyn hymyili. Keltaturkkinen soturi hymyili takaisin ja kääntyi minua kohti: "Veikkaan, että hyökkääjä oli vesiklaanilainen. Kala on heidän lempiruokaansa." Se kyllä kuulosti mahdolliselta, muttei se ollut tarpeeksi tarkkaa. Klaanissa ei ollut muita oranssi- tai punaturkkisia sotureita Carwynin, Redin ja Inarin lisäksi. Benin turkki oli kyllä punaruskea, mutta se oli jo poissa laskuista, sillä hänen silmänsä olivat vihreät. Nyt epäiltyinä oli muut klaanit, muttei valtuuteni yltäneet sinne asti. "Mitä voimme tehdä asialle? Hyökkääjä on toisesta klaanista", tunnustin puristellen maata kynsilläni turhautuneena. Emme voisi mennä toiseen klaaniin syyttelemään muita. "Voisimme vakoilla rajoilla käyviä sotureita. Jos joku sopii kuvaukseen, otamme asian hallintaan", Kai ehdotti virnistäen. Milloin hänestä oli tullut noin avoin? "Se voisi toimia...", Carwyn tokaisi jo innostuneena. "Eli siis soturi, jolla on punertava tai oranssihtava turkki, sekä keltaiset silmät", ajattelin ääneen mietteliäänä. "Laitetaan heti huomenna soturit rajoille! Tämän on onnistuttava!" hihkaisin innostuen jo itsekkin. Kai ja Carwyn katsoivat toisiaan, kuin mitkäkin hyvät ystävät. He hymyilivät iloisesti. Pian tähän saataisiin loppu.