The Legend of Akira

Olen pahoillani

Juoksimme lumessa Laylan kanssa niin lujaa kuin voimme. Läähätin tiuhaan tahtiin. Pian haistoin Kazen. Samalla kuulin äänien lähestyvän. Hyppäsimme puskasta aukiolle ja näimme hirveän näyn. Kaze taisteli Veriklaanin johtajan kanssa verisesti kynsillä raapien ja purren. Olin astumassa mukaan taisteluun, mutta Kaze sihahti hampaittensä välistä: "Tämä on meidän kahden välinen taistelu!" En voinut mitään. Minun olisi pysyttävä takavasemmalla. Huomasin rajan toisella puolella Rockin. Hän katsoi kylmästi meitä ja taistelupukareita. Dean sai Kazen kaadettua maahan ja hän murahti: "Kuinka saatoit viedä tyttäreni?!" Hän oli juuri puraisemassa Kazea kaulaan, kun Kaze potkaisi takajaloillaan Deania hänen takavartaloonsa ja hän lensi kauemmas. "Hän oppi tuon minulta", ajattelin hieman hysteerisenä. Layla katsoi taistelua peloissaan. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kaze ja Dean olivat irtautuneet toisistaan. Kumpikin vuoti verta, se värjäsi lumen punaiseksi. Vilkaisin ystävääni. Hänen haavansa olivat pahemmat kuin Deanilla. Näin hänen jalkojensa värisevän, hän ei jaksaisi enää pitkään. Kaze ärähti vihaisesti ja hyökkäsi Deanin kimppuun. "Lopettakaa!" huusin kauhuissani. Ei turhaa verenvuodatusta! "Pidä sinä kitasi kiinni, kotikoira!" Dean murahti vihaisena sivaltaessaan Kazea lapaan. Kaze ulisi kivuliaasti valmistautuen uuteen iskuun. Ehkä Deanin tytär saisi tämän hulluuden loppumaan. "Hae Nadia, ÄKKIÄ!" huudahdin Laylalle. Layla nyökkäsi nopeasti ja lähti juoksemaan korppi suussaan kohti leiriä. "Nadiahan ei sinua pelasta, senkin tyhmä karvapallo!" Dean murisi vihaisesti. He hyppäsivät taas toisiinsa kiinni. Dean läimäisi Kazea niin lujaa, että hän lensi vasten puuta. Kaze makasi tokkuraisena ja verisenä maassa. Dean oli jo juoksemassa häntä kohti kiihkoissaan. Hyppäsin heidän väliinsä ja puraisin Deania kaulasta niin, että hän horjahti taaksepäin. "Kuinka saatat, kotikoira! Anna hänen kuolla kuin soturi!" Veriklaanin johtaja murisi silmät viiruina. Näin sivusilmällä, ettei Kazen keho liikkunut. Oliko hän kuollut?! Kehoni täytti ylitse pursuava viha. Kostaisin tämän. "Anna tulla, hauva!" Dean pilkkasi. "Ota kiinni jos saat!" murahdin ja juoksin häntä pakoon. Dean lähti perääni. "Hyvä, tule vain", ajattelin voitonriemuisena. Juoksin kohti puuta Deanin seuratessa perässä. "Puuhun kiipeäminen ei sinua auta, pelkuri!" tummanruskea soturi huudahdi saadessaan minua kiinni. Hyppäsin vasten puuta, Dean tuli puun juurelle. Ponnistin puusta ja hyppäsin voltilla Deanin taakse hypäten hänen niskaansa. Dean ärähti yllättyneenä ja yritti heittää minut niskastaan. Upotin kynteni hänen lihaansa. Hän ulvahti kivusta. Vilsin hänen selkäänsä pitkin, syvin vedoin. Hän hyppäsi selälleen ja jäin alle. Minulta meni keuhkoista ilmat pihalle. Otteeni Deanista irtosi . Hän sivalsi minua kynsillään useasti vatsaan. Se vihlaisi. Kompuroin pystyyn Deanin raapiessa selkääni. Käännähdin ympäri ja tönäisin hänet kauemmas samalla raapaisten häntä kaulaan. Ehdin hyökätä uudestaan ja ottaa otteen hänen kaulastaan. Puren lujasti, niin että hänen kurkkuna korisee. Dean vetäytyy irti otteestani ja horjuu hetken aikaa, kunnes kaatuu maahan hengittäen raskaasti veren valuessa hänen kaulastaan ja niskastaan. Hyppään hänen päälleen ja pidän tassuillani hänet maassa. "Hävisit", totean hengästyneenä. Olin itsekkin haavoittunut, mutta en voinut kutsua tätä voitoksi. Kaze oli väsyttänyt vastustajaani jo aiemmin. Dean yrittää pyristellä vielä ylös, mutta panen toisen tassuni hänen kaulalleen, jottei hän pysty nousemaan. "Johtaja!" kuuluu huudahdus. Rock on juoksemassa minua kohti. "Pysähdy, Rock", Dean sanoo ääni väristen. Veriklaanin varajohtaja pysähtyy vastahakoisesti ja tuijottaa johtajaansa avuttomana. Dean huokaisee ja toteaa: "Haluan nähdä tyttäreni." Nadia ilmestyy paikalle Hyde, Layla ja Daniel mukanaan. "Isä!" Nadia huudahtaa ja juoksee hänen luokseen. Veriklaanin johtaja katsoi tytärtänsä. Näinkö hänen silmissään lempeyttä? "Olen pahoillani, Nadia...Et tiedäkkään, millaista on menettää monta läheistä lyhyen ajan sisällä", Dean sanoi hiljaa yskien verta suustaan. Hänestä ei enää olisi taistelemaan, joten päästän hänet otteestani. Nadia asettuu makuulle isänsä viereen ja sanoo: "Et ollut ainoa, joka menetti läheisen. Menetin emoni!", Nadia sanoi. "Ja menetin myös sinut, tyttäreni", Dean totesi hiljaa katsoen tyhjyyteen. "Et ole menettänyt minua, olen vielä elossa", Nadia totesi hieman ärtyneenä. Hyde tuli paikalle Kazen kanssa. "Taistelut hyvin, soturi. Sinusta tulee oiva isä Nadian pennuille", Dean sanoi katsoen mustaan soturiin. Kaze nyökkäsi. Hyde meni Deanin luokse ja katsoi hänen haavojaan. "En minä parantajaa tarvitse, senkin typerys", Dean sanoi tönäisten voimattomasti Hydeä kauemmas. Hyde katsoi Veriklaanin johtajaan ja sitten kuiskasi Nadialle: "En minä häntä voisikaan parantaa, hänen haavansa ovat liian syvät." Nadia nyökkäsi vakavana. Nämä olisivat hyvästit. "Olen muutenkin vanha, on minun aikani mennä. Rock on ansainnut paikkani klaanin johtajana", Dean totesi silmät sumeana. Rock katseli kauhuissaan johtajansa kuolemista. Hän kuitenkin kunnioitti johtajansa käskyä ja pysyi paikallaan. "Akira, pahoitteluni nimittelystä. Sinusta tulee hyvä johtaja", Dean sanoi kuiskaten. En tiedä, ketkä kaikki sen kuulivat, mutta minua nolotti. "Dean...", Daniel änkytti tietämättä mitä sanoa. "Hiljaa, senkin vanha typerys. Klaanien riidat olkoon mennyttä. Kissat saakoon kulkea klaaneissa. Minua ei nää ole", Dean sanoi vaivalloisesti naurahtaen. Sitten haistoin kuoleman hajun Deanissa. Veriklaanin johtaja oli kuollut. "H-Hän on...", änkytin ääni hiipuen. Rock ulvaisi ilmoille ilmoitushuudon. Veriklaanin reviiriltä kuului surullista ulvontaa. Rock asteli johtajansa luokse varovaisesti ja nosti hänen ruumiinsa selkäänsä. "Otan osaa", sanoin Rockille. Hän nyökkäsi vain surullisena ja asteli Veriklaanin reviirille. Siellä odotti joitakin veriklaanin jäseniä. He auttoivat Rockia kantamaan kuolleen johtajansa takaisin leiriin.

"Oletko kunnossa, Kaze?" kysyin maatessani Hyden pesässä minulle varatulla makuupaikalla. Kaze oli saanu pahemmat haavat kuin minä. Hänellä oli syviä haavoja rinnassa, selässä ja lavassa. Hyde oli juuri tyrehdyttämässä hänen verenvuotoaan. "Olenhan minä, kiitos sinun." Sarah on tullut myös paikalle, en nyt tiedä kumman vuoksi. Minun vai hänen veljensä. Layla oli myös ahtautunut parantajan pesään. Se sai selvästi nuo kaksi naarasta jännittyneiksi ja tarkkaavaisiksi. He vilkuilivat koko ajan toisiinsa päin uhmakkain ilmein. Hehän olivat klaanitovereita, ei heidän pitäisi taistella. "Tule, Layla. Menemme harjoittelemaan", Kayla totesi oppilaalleen astuessaan parantajan pesään sisään. Layla nyökkäsi ja astui ulos luolasta haluttomasti. Sarah virnisti häneen päin ja tuli istumaan viereeni. "Miten voit?" hän kysyi. "Paremmin" vastasin. "Se on hyvä, olitte tapattaa itsenne! Jos Dean olisi ollut nuorempi, olisitte riekaleina!" Hyde sanoi toruvasti laittaessaan jotain kipua lievittävää tahnaa haavoihini. "Mitä edes tapahtui?" Nadia kysyi kumppaniltaan. "No, olimme Veriklaanin rajalla Laylan ja Akiran kanssa. Siellä erkanimme eri suuntiin tehoistaaksemme saalistamista. Sitten yhtäkkiä Dean hyökkäsi kimppuuni ja luonnollisesti puolustauduin...Olen pahoillani isästäsi, Nadia", Kaze kertoi. "Olen myös pahoillani...", totean katuvasti. Jos en olisi taistellut niin lujasti, Dean saattaisi olla elossa. "Suotta olette pahoillanne, tässä tapauksessa teidän oli pakko tehdä se", Nadia totesi vakavana. Ehkä, ehkä ei. "Miksi Layla oli mukananne?" Sarah kysyi. En voinut uskoa, miten mustasukkainen hän oli kaikesta. "Tuota...Hän halusi tulla mukaan", Kaze totesi nopeasti. Sarah vain hymähti. Minua kävi häntä sääliksi. Sarah oli kyllä kaunis, mukava ja rohkea, mutta ei minulla ollut minkäänlaisia enemmänkuinystäviä-tunteita häntä kohtaan. "Akira, tämä oli tässä. Valitset klaanisi sijastani. Olkoon niin", Sarah totesi kuiskaten minulle ja juoksi ulos luolasta. "Olen pahoillani, Sarah", ajattelin mielessäni. Olisimmekohan enää koskaan yhtä hyviä ystäviä, kuin oppilaina? "Levätkää nyt", Hyde käski. Nyökkään ja otan mukavamman asennon makuualustalla. Suljen silmäni ajatellen parantajan pesän houkuttelevia tuoksuja.