The Legend of Akira

Kaze ja Nadia

Oli aika lähteä klaanikokoontumiseen. Nadia ja Kaze jäivät leiriin. Nadia ei jaksaisi astella kokoontumispaikalle painavan vatsan takia. Kaze jäi leiriin huolehtimaan kumppanistaan. Mukaan kokoontumiseen lähtivät minä, Cora, Ben, Ace, Sarah, Kayla ja Ivy ja Zero. Daniel oli tehnyt Zerosta, Dukesta ja Rachelista sotureita. Alyssa kieltäytyi soturinimestä, koska hän halusi parantajaksi. Hyde ei ollut aluksi varma lähteekö juttelemaan parantajille vai jääkö katsomaan Nadian perään. Hän lähti kuitenkin mukaan Alyssan käskystä. Hän pitäisi sillä aikaa heistä huolta. Daniel johdatti meidät kokoontumispaikalle. Ylitimme taas joen tukkia pitkin yksitellen. Tuuliklaani oli jo paikalla. Roselia istui kivipaadella ja katseli lähestyviä klaaneja. Etsin katseellani väkijoukosta Maxia tai Hugoa.En kuitenkaan nähnyt heitä vielä. Sarah ja Ace astelivat edessäni jutellen. "Onneksi edes he tulivat toimeen", ajattelin hymähtäen. Ehkä heistä kumpikaan ei puhunut minulle, mutta oli parempi, että Sarah tutustuisi Aceen paremmin. Ehkä lopulta Ace saisi haluamansa. "Vähän kyllä jännittää", Zero totesi astellessaan viereeni. "No, klaanithan hyväksyivät teidät jo klaaneihin. Pääsitte jopa sotureiksi. Ja Deankin suostui siihen kuollessaan", totesin rauhoitellen. Hän nyökkäsi. Zero varmaan ajatteli ensitapaamistaan Veriklaanin entisen johtajan kanssa. Hän oli ollut kissoja vastaan heti alusta. "Kyllä se hyvin menee", sanon rohkaisevasti hänelle. Oranssi soturi nyökkäsi epävarmasti ja hyppäsi tukille astellakseen saarelle. Nousin tukille hänen jälkeensä ja jolkotin toiselle puolelle. Huomasin sivusilmällä Rockin klaanineen ylittämässä saaren vasemmanpuolista tukkia. Mitäköhän hän ajatteli tästä kaikesta? Daniel hyppäsi kalliolle Roselian seuraksi. He nyökkäsivät tervehdykseksi ja asettuivat istumaan paikoilleen. Kävelin kohti tuuliklaanilaisten joukkoa, ehkä näkisin Maxin tai Hugon. Zero seurasi minua perässä. "Tuskin siitä mitään haittaa olisi", ajattelin. Pian Maxin musta pää ilmestyi esiin muiden joukosta. Hän huomasi minut ja asteli väkijuokon lävitse. "Hei, Akira. Mukava nähdä taas! Tuota, kukas tämä on?" Max kysyi hämmentyneenä. "Muistatko ne kissat, jotka otimme vieraiksi klaaniimme? He saivat nyt luvan tulla sotureiksi tai parantajiksi. Tämä tässä on Zero. Zero, tässä on Max, Tuuliklaanista", esittelin urokset toisilleen. "Terve, Zero! Mukava tavata!" Max totesi iloisesti. "Kiitos samoin, Max", oranssi soturi sanoi kohteliaasti. "Ai, tämäkö on Zero? Mukava tavata, minä olen Hugo!" kuului Hugon ääni Maxin takaa. Hän ilmestyi esiin ja naurahti iloisesti. Zero nyökkäsi kohteliaasti Tuuliklaanin soturille. "Katsokaa, Vesiklaani tulee", Max totesi osoittaen hännällään lähestyviä vesiklaanilaisia. Joukon kärjessä ei ollutkaan Flora, vaan joku sinertävän hopeisen turkin omaava uros. "Kuka tuo on? En muista nähneeni häntä silloin tullessamme tänne", Zero kysyi mietteliäästi. Sen minäkin haluasin tietää. Muiden klaanien johtajat vaikuttivat myös hämmästyneiltä, sekä Rockin, että tämän toisen uroksen ilmestymisestä johtajien paikalle. He haluaisivat kipeästi tietää, mitä oli tapahtunut. Ginny asteli luoksemme huomattuaan meidät. "Moikka, Akira, Max ja Hugo!" harmaa naaras tervehti meitä ystävällisesti. Hän huomasi Zeron ja oli kysymäisillään kuka hän oli, mutta Hugo ehti ensin. "Tämä on Zero, hän on Tuliklaanista", Hugo esitteli ystävällisesti. Ginny hymyili ystävällisesti tervehdykseksi ja kertoi: "Nimeni on Ginny, Vesiklaanista." Zero nyökkäsi ja käänsi katseensa johtajien puoleen. "Klaanikokoontuminen alkaa!" kuului tuttu huudahdus. Klaanit ulvaisivat kokoontumisen alkamisen merkiksi. "Ensimmäiseksi, Veriklaani haluaa ilmoittaa, että Dean on kuollut", Rock kertoi surullisin mielin jatkaen, "Minä, Rock olen nyt Veriklaanin johtaja. Varajohtajanani toimii Cent."  "Flora on myös kuollut", siniturkkinen soturi kertoi ja jatkoi, "Nimeni on Damon ja olen noussut varajohtajasta johtajaksi. Valitsin varajohtajakseni erään lupaavan tapauksen. Hänen nimensä on Flash." Klaanit hurrasivat uusille johtajille. "Kulkekoon nämä kaksi luotamme lähtenyttä johtajaa rauhassa Tähtiklaanin kanssa", Daniel julisti juhlallisesti. Pidimme hetken hiljaisuuden klaanijohtajien kunniaksi. Roselia nousi kivipaaden laidalle ja kertoi: "Tuuliklaanin saalisannokset ovat vähentyneet pakkasten myötä, mutta pärjäämme kyllä. Ihmiset ovat pystyneet poissa ja niin edelleen." Huomasin naaraan hieman pilkottavista kylkiluista, että saalista oli selvästi tullut vähemmän. Vesiklaanin uusi johtaja Damon nousi Roselian paikalle ja kertoi: "Vesiklaaninkin ruoka on vähentynyt jokien jäädyttyä. Ihmiset ovat joskus käyneet reviirillämme, mutta ne karvattomat arkajalat eivät kestä pakkasta niin paljon kuin me, joten he käyvät vain vähän aikaa." Klaanit haukahtivat nauraen. "Tuliklaaninkin saaliit ovat vähentyneet, mutta metsä pitää meidät tarpeeksi kylläisinä. Lisäksi uudet kissasoturimme ja -parantajamme ovat tehneet klaanista vahvemman monin tavoin. Ihmiset ovat pysyneet poissa, kuten oletinkin talven tullessa", Daniel kertoi itsevarmasti. "Veriklaaninkin ruokamäärät ovat pienentyneet. Ihmisiä ei ole näkynyt, kuten Daniel sanoikin", Rock kertoi. Nyt neljä parantajaa astelivat eteen. Kukaan ei ollut odottanut tätä minun lisäkseni, joten monet olivat ihmeissään. Mitä ilmoitettavaa parantajilla olisi? "Metsän upeat neljä klaania. On tullut aika korjata vääryys, joka vallitsee nytkin. Olemme karkottaneet reviiriltämme sotureita. Sotureita, jotka tekivät kaikkensa klaaniemme hyväksi", Hyde kertoi itsevarmasti puhuen silmäillen klaaneja. Jotkut näyttivät jo ymmärtävän, mistä he puhuivat. "He puhuvat niistä kissoista!" joku kuiskasi. Vesiklaanin parantaja jatkoi kertoen: "Tähtiklaani on antanut meille neljälle klaanille tehtävän unen muodossa. Soturiesi-isämme ovat pyytäneet, että hakisimme nämä viisi kadonnutta kissaa. He tietävät klaanien olemassaolosta, mutta he kunnioittavat klaaneja niin paljon, että pysyvät poissa. Tarvitsemme vapaaehtoisia etsimään näitä kissoja ja palauttamaan ne klaaneihinsa!" Yleisöstä kuului supinaa ja epämääräisiä haukahduksia. "Mistä heidät löytää?" joku ruskea soturi huudahti. "Tähtiklaani on näyttävä tien", Tuuliklaanin parantaja totesi. Olisikohan minusta etsimään niitä viittä kissaa? Aina voisin yrittää. "Olen vapaaehtoinen tähän tehtävään! Luotan Tähtiklaanin johdatukseen!" huudahdin ilmoittautuakseni. Monet kääntyivät ihmeissäni katsomaan minua. Pidin katseeni parantajissa, jotka nyökkäilivät hyväksyvästi. "Minäkin lähden!", Ginny huusi vierestäni. Lähtisivätkö kaikki ystäväni mukaani? "Mekin lähdemme!" Hugo ja Max huudahtivat yhteen ääneen. "Jos Akira lähtee, minäkin lähden. Muutenkin, tunnen osan näistä kissoista", Zero huudahti hieman epävarmasti. "Tuleeko joku vielä Veriklaanista?" Jake kysyi ystävällisesti kiertäen katsettaan yleisössä. "Minä lähden!" kuului jonkun ääni väkijoukosta. Jake nyökkäsi hyväksyvästi. "Tulkaa tänne, te kaikki kuusi", Daisy kehotti. Astuin heidän eteensä jäätyneen lammen äärelle. Ginny, Zero, Max, Hugo ja se veriklaanin soturi asettuivat istumaan viereeni. "Kertokaa nimenne, olkaa hyvät. Niin Tähtiklaani kuulee ne", Daisy neuvoi lempeästi. "Akira", sanoin itsevarmasti. "Ginny", harmaa naaras seurasi perässä. "Zero", Zero sanoi vakavana. "Hugo", oranssivalkoinen soturi totesi. "Max", Max sanoi. "Ash", noen värinen Veriklaanin soturi kertoi. "Tähtiklaani, nämä kuusi ovat hyväksyneet tehtäväsi. Johdata heidät niiden viiden etsittävän kissan luokse, jotta vääryys on korjattu", parantajat sanoivat yhteen ääneen katsoen tähtitaivaalle kohti kuuta. Klaanit ulvaisivat meidän kunniaksemme. Tunsin oloni voimakkaaksi. Pystyisin mihin vain. Etsisin näiden viiden kanssa heidät. Odottakaa vain!