The Legend of Akira

Mitä ne tekevät?

Ianin näkökulma:

Sinä yönä Rachel haihui pois keskuudestamme rauhallisesti Inari vierellään. Katsoin tyytyväisenä kohti parantajan pesää. Inari sai ainakin hyvästellä emonsa asiallisesti. Astelin Inarin vierelle, joka oli koko yön jutellut emonsa kanssa. Hän jäi yöksi, mutta hän sanoi lähtevänsä aikaisin aamulla takaisin Vesiklaaniin. Hän oli nukkunut sen ajan ylitse. "Herää, Inari", kehräsin ystävällisesti. Inari räpäytti silmänsä auki. Hän nousi jaloilleen venytellen ja makoisasti haukotellen. "Joko on aika?" hän kysyi hieman surullisena. Viimeöinen hautaus oli varmasti rasittanut häntä. "Saanko saattaa sinut rajalle?" kysyin varovaisesti. Viime kertainen käyttäytymiseni, Inarin häätäminen, oli asiatonta. Hänellä oli täysi oikeus kieltäytyä seurastani. Inari nyökkäsi ja lähti hitaasti löntystellen kohti pensastunnelia. Hän haukotteli vieläkin. Minulla oli vain niin paljon sanottavaa. "Miten sinulla on mennyt Vesiklaanissa?" kysyin herätellen häntä kutittamalla hännälläni hänen nenänpäätänsä. "Hyvin minulla. Entä sinulla Tuliklaanissa?" Inari vastasi väsyneesti. Halusin, että voisimme pysyä edes ystävinä. En haluaisi jäädä hänelle vain entiseksi Tuliklaanin jäseneksi, jonka hän joskus tunsi. "Hyvin! Vaikka olenhan minä sinua kaivannut seurakseni", kerroin hieman surullisena. Olin itse häätänyt hänet, kun hän oli yrittänyt palata. Mutta tiesin, että hän voi paremmin Vesiklaanissa. Kun Zero kuoli, hän oli aivan maassa eikä tuskin puhunutkaan minulle. Nyt hän on selvästi pirteämpi ja paremmalla tuulella. Inari oli hetken hiljaa kävellessään eteenpäin haistellen tuttuja tuoksuja ympärillämme. "Kaipasit minua? Mutta sinähän käskit minut pois, kun halusin takaisin", Inari naukaisi epäuskoisena. Luimistin korviani hieman häveten. "Tein sen siksi, sillä uskoin sinun voivan siellä paremmin. Et enää tuntunut viihtyvän Tuliklaanissa. Ja Athenan kanssa...Vaikutit olevan taas oma, iloinen itsesi. Haluan sinulle vain parasta", vastasin epävarmana. Inari pysähtyi katsoen minua hämmästyneenä. "Voit olla oikessa. Mutta halusin vain karata oman isäni kuolemalta. Vesiklaanissa ollessani tajusin, että kuolema on osa elämää ja sitä ei kuuluisi paeta", Inari selitti mietteliäänä. Aistin, että hänen sanomassaan oli jokin sisäisempi viesti, mutta en ajatellut kysyä siitä. "Olen pahoillani, etten tajunnut ja osannut olla tukena", sanoin luimistaen korviani. En haluaisi hänen vihaavan minua. "Saat anteeksi, Ian. Ollaan sujut, ja pysytään ystävinä", Inari naukaisi kehräten ystävällisesti. "Joo!" naukaisin ilahtuneena. "Jos tapaamme joskus taistelussa, voin silti luvata, että näytän taitoni periksi antamattomana!" Inari murahti leikkisästi. "Samat sanat!" naurahdin iloisena. Inari asteli rantaan ja veteen. Aurinko pilkisti Vesiklaanin puiden takaa luoden veden pintaan kauniin kiillon. Katselin Inarin uintia Vesiklaanin rannalle haikeana. Tällä kertaa emme eronneet vihamielisissä merkeissä. Olin vihdoin saanut rauhan rakkaan ystäväni kanssa. Käännyin ympäri ja lähdin astelemaan kohti leiriä.

Halon näkökulma:

Järjestelin yrttejä mietteliäänä. Ykötupsua löytyy. Mustemarjojakin on tarpeeksi. Palkaruokoa kuumeeseen, punasaniaisia kivun lievitykseen, lumikrassia nälkään... "Halo, hakisitko pitsikukkaa ja ja varalta punasaniaisia? Pitää laittaa nyt äkkiä varastoon, ennen kuin lumi tulee", Hyde pyysi mietteliäänä astellen yrttiluolassa. "Selvä. Riittävätkö nämä kaikki loput talven ylitse?" kysyin katsellen kohti erilaisia yrttikasoja. "Eiköhän. Klaani on terve, vaikka menetimmekin yhden jäsenistämme puoli kuuta sitten. Noniin, töihin siitä", Hyde tokaisi hieman välinpitämättömästi. Kävelin nopeasti parantajan pesältä ulos. Tiesin, miltä mutavalkoisesta parantajasta tuntui. Taas oli yksi Tuliklaanin jäsen kuollut, emmekä me parantajat pystyneet tekemään sille mitään. Huokaisin surullisena. Jos vain olisin voinut, olisin pelastanut Rachelin hengen. Se...Se vain ei ollut päätettävissämme. Se oli Tähtiklaanin tahdon varassa. Huomasin Dawnin juoksevan luoksemme Raven ja Felix perässään. Luimistin huomaamattomasti korviani. En kovin pitänyt Ravenin seurasta, hän haastoi riitaa tahallaan. Toisin kuin Felix, joka käyttäytyi aina hyvin. He olivat nyt muistaakseni yhden ja puolen kuukauden ikäisiä. "Hei, Halo! Ulos menossa?" Dawn kysyi minulta innoissaan häntä heiluen. Nyökkäsin ja vilkaisin kahteen uteliaaseen pentuun. Heillä ei olisi asiaa ulos leiristä. "Taasko Hyde passitti sinut etsimään yrttejä? Tekisi sen itse, onhan hänellä kaikki tassut tallella", Raven haukahti huvittuneena. Nytkäytin korvaani ja tokaisin: "Hyde haki meille eilen muita kasveja. Kun parantajia on niin paljon, työt eivät riitä." "Mikset lähtisi saalistamaan? Onhan parantajienkin tehtävä jotain klaanin hyväksi silloin, kun ei ole hoidettavia", Raven tokaisi nuolaisten käpäläänsä. Pieni häpeä kulki läpi kehoni. Olihan hän tavallaan oikeassa. "Sitten kun minä olen tarpeeksi iso, voin opettaa sinua!" Felix haukahti ystävällisesti. "En usko, että Halo tarvitsee opetusta saalistamiseen enää silloin. Onhan hänellä minut", Dawn tokaisi huvittuneena. "Kiitos kuitenkin tarjouksesta", kiitin kohteliaasti. Hetken ajan olin unohtaa, mitä minun pitikään hakea. Eli pitsikukkaa ja punasaniasta. Oli pidettävä nuo mielessä. "Halo, voinko tulla kanssasi etsimään niitä kasveja? Mitä sinun pitikään hakea?" Dawn kysyi ystävällisesti. Virnistin hieman. Oli kilttiä, että hän halusi auttaa...Mutta entä Dawnin koulutus? Sehän oli vielä kesken Veran ohella. Veralla oli koulutusta jäljellä yksi ja puoli kuukautta, kun taas Dawnilla sitä oli vielä kokonaiset kaksi kuukautta. Kuulin Felixin vinkaisevan surullisesti: "Pääsisimmepä mekin mukaan..." Raven nyökkäsi kerrankin hiljaisena. Kävelimme Dawnin kanssa ulos pensastunnelista. Kylmä tuuli toi mukanaan pudonneita lehtiä. Ensimmäinen syksy minulle ja Dawnille. Se oli hieman outoa, mutta oltiinhan me vielä nuoria. Lähdimme kävelemään kohti Veriklaanin rajaa kohti. Siinä matkalla pitäisi olla ainakin pari pitsikukkaa. Haistelin kylmää maata tarkkaavaisesti. Olisi löydettävä ainakin neljä, jotta varastoissa olisi tarpeeksi. Kunhan nyt kukaan ei loukkaisi itseään tällä välin. "Hei, Halo, mitä nämä ovat?" kuulin Dawnin kysyvän takanani. Käännyin ympäri ja näin Dawnin kyyristyneenä punaisen kukan eteen. Henkäisin kauhuissani ja huusin nopeasti: "Älä koske siihen!" Dawn hätkähti taaksepäin ja katsoi minua kysyvästi. "S-Se on kyykukka... Hyvin vaarallisia sillä niiden haju on houkutteleva, vaikka ne ovat tappavia. Tule", jatkoin varovaisesti. Kävelin eteenpäin Dawn vierelläni. Nostin pääni korkealle. "Tuolla!" huudahdin innostuneena. Puskien takana, siellä missä aiemmin olimme niitä hakeneet Alyssan kanssa. Hyppäsin pusikon ylitse ja laskeuduin hieman nuupahtaneiden kukkien eteen. "Voiko noita vielä käyttää?" ruskea naaras kysyi epäuskoisena. Nyökkäsin ja otin kukkien varsista varovaisesti kiinni. "Seuraavaksi punasaniaisia", tokaisin suu täynnä kukkia. Dawn tirskahti hieman. "Mitäs nyt?" haukahdin kysyvästi. "Näytät hassulta", Dawn tokaisi katsoen minua vaaleanvihreillä silmillään huvittuneena. Käänsin päätäni hieman. Ai niin, nämä kukat tietenkin. Kohautin lapojani ja lähdin astelemaan kohti Tuuliklaanin rajaa. Punasaniaset tykkäsivät kasvaa viileässä ja avoimella maastolla. Dawn seurasi perässä kuuliaisesti. Kuulin yhtäkkiä ihmisten möykkää. Dawn meni vaistomaisesti piiloon puskien taa. Seurasin perässä ja nostin hieman päätäni nähdäkseni paremmin. Tien reunassa oli pysäköityjä hirviöitä ja ihmisiä käveli ympäriinsä katsellen ympärillään olevia metsiä kohti. Jopa Vesiklaanin puolelle. Mtiä ne oikein tekivät? Katselin tarkkaavaisesti ihmisten liikkeitä. Yhdellä näytti olevan sellainen metallinen esine kädessään, jolla se aiempi ihminen oli osoittanut Rachelia. Oloni oli rauhaton ja varovainen. Tuo ennusti jotan pahaa. "Pitäisikö meidän kertoa Kaylalle?" Dawn kysyi hämmentyneenä. Nyökkäsin hiljaisena. Mitäköhän ihmiset halusivat meistä? Tai mitä he halusivat tästä metsästä? Minua hieman pelotti. "Käydään nopeasti hakemassa ne punasaniaiset ja palataan leiriin. Tästä on kerrottava Tuliklaanille", tokaisin nopeasti ja lähdin hiljaa hiipimään kohti Tuliklaanin rajaa.