The Legend of Akira

Uusi jäsen

"Selittäkääpä nyt vielä kerran. Eli siis Veriklaanin johtajan tytär haluaa liittyä klaaniimme. Miksi?" Daniel kysyi vakavana maatessaan oman luolansa perällä. Hän vaikutti epävarmalta, varmasti olisin minäkin, jos Veriklaani oli kyseessä. "Tiedän, minä ja Kaze olemme rikkoneet soturilakia tapailemalla klaanikokoontumisten ulkopuolella. Emme voineet tunteillemme mitään. Sydämeni ohjasi minut tänne ja toivon, että annat minun jäädä", Nadia kertoi anova katse sinisissä silmissään. Kaze oli istunut Nadian viereen suojaavasti. Tora katseli meitä luolan suulla. Mitä hän ajatteli? "Hyvä on, saat liittyä Tuliklaaniin, tervetuloa. Ilmoitan pian tulostasi, kunhan olen jutellut Kaylan ja Toran kanssa. Hus, menkäähän nyt", Daniel sanoi hieman ystävällisemmin, mutta epävarmasti. Ehkä tämä ei ollut mikään hyvä idea. Astuimme ulos johtajan pesästä. Kayla ja Tora kävelivät ohitsemme Danielin pesään. "No, Nadia. Tervetuloa klaaniin", sanoin Nadialle ystävällisesti. Nadia heilautti häntäänsä iloisesti ja vastasi: "Kiitos, Akira. Toivottavasti tästä ei ole haittaa klaanien väleille." Nadia vaikutti hieman apelta ja pelokkaalta. Nyökkään, toivoin samaa. "Onkos teillä nälkä?" Kaze kysyi. "On, ihan sudennälkä!" naurahdin ja astelimme yhdessä saalisluolaan. Ace oli siellä syömässä oppilaansa kanssa. Hän katsoi Nadiaan varuillaan. Otin kasasta yhden jäniksen ja astelin hänen luokseen. "Terve, miten harjoitukset sujuivat?" kysyin haukkauksien välissä. "Hyvin, Ruby on nopea oppimaan", Ace sanoi vieläkin katsoen Nadiaa, joka asteli meitä kohti Kaze kintereillään. "Kuka hän on?" Ace kysyi. "Nimeni on Nadia ja liityin juuri Tuliklaaniin", hopeaturkkinen naaras sanoi asettuessaan makuulle syömään rastasta. Kaze meni hänen viereensä. "Miksi vaihdoit klaania?" Ace kysyi terävästi. Hän selvästi oli epäileväinen Nadian suhteen. "Kazen takia, saamme piakkoin jälkikasvua", Nadia totesi hieman nolona. "Onnea vain", onnittelin hymähtäen. Kazesta tulisi isä ja Nadiasta emo. Näin Nadian mahan jo pullottavan. Sarah astui sisään luolaan ärsyyntyneen näköisenä. Hän ryntäsi Kazen luokse ja huudahti: "Ja et sitten voinut kertoa tästä minulle mitään! Olen siskosi, Kaze! Eikö se merkitse sinulle mitään?" Kaze katsoi häneen yllättyneenä ja hän änkytti: "Kyllä sinä minulle merkitset paljon ja..." Sarah oli kiinnittänyt katseensa Nadiaan. "Tämä tässä on uusi klaanin jäsen, Nadia. Hän on myös Kazen kumppani", Ace kertoi lämpimästi Sarahille. Sarah alkoi rauhottua ja sanoi: "Ai, hei. Nimeni on Sarah ja...", hän käänsi katseensa veljeensä, "tämä on minun todella typerä veljeni." Kaze naurahti huvittuneena. Muutkin naurahtivat. Yhtäkkiä kuului Danielin ääni: Olisi mentävä kokoukseen. "Tulkaa", sanoin ja johdatin heidät ulos luolasta.

Vieraammekin istuivat aukiolla kuuntelemassa Danielia. "Klaaniimme on liittynyt uusi jäsen: Nadia. Toivottakaamme hänet tervetulleeksi klaaniimme", Daniel kertoi. Monet käänsivät katseensa Nadiaan. Jotkut supisivat ja jotkut näyttivät pelokkailta tai hermostuneilta. "Ja vielä lisäksi, otamme vieraamme tästä lähtien mukaan rajantarkituksiin, harjoituksiin ja saalistamiseen, niin heidän ei tarvitse olla jouten. Olen jutellut asiasta heidän, varajohtajan ja Toran kanssa", Daniel kertoi. Soturit nyökkäilivät, ajatus oli heidän mielestään hyvä. "Voin lähteä Nadian, Zeron ja Kazen kanssa saalistamaan", ilmoitin johtajalle. Johtaja nyökkäsi. Sarah nosti häntäänsä pyytäen puheenvuoroa. "Niin, Sarah?" Daniel kysyi ystävällisesti. "Haluaisin lähteä Acen, Rubyn ja Inarin kanssa harjoittelemaan. Jos se siis sopii sinulle, Rachel", Sarah sanoi katsoen keltaturkkiseen naaraskissaan. Naaras nyökkäsi ja hymyili sanoen: "Kyllä, jos saan tulla mukaan." Sarah nyökkäsi myöntävästi. "Haluaisiko Duke mennä vanhusten pesälle lepäämään?" Daniel kysyi ystävällisesti vanhukselta. Vanhus nyökkäsi iloisesti. "Hmm...Entäs sinä Alyssa, haluatko tehdä jotain?" johtaja kysyi ruskearaidalliselta naaraalta. "Saisinko mennä auttamaan parantajaanne, Hydeä?" hän kysyi innoissaan. Daniel katsahti Hydeen. Hyde nyökkäsi. Apu olisi varmasti tarpeen. "Nyt kun se on selvitetty, ryhtykää töihin", Daniel sanoi ja hyppäsi alas kallion päältä. Heilautin häntääni merkiksi muille, että he seuraisivat. Astelin johdossa pensastunnelliin itsevarmasti. Tunsin oloni kuin vahvaksi klaanijohtajaksi. Karistin ajatukset. Ei minusta olisi klaanin johtajaksi. Ulos astuessamme haistoin kylmän tuulen viiman, talven tulo olisi lähellä. Zero asteli vierelleni. "Minne menemme saalistamaan?" hän kysyi. "Ajattelin Tuuliklaanin rajaa, sieltä saa paljon lintuja ja jäniksiä", selitin oranssille kollille. Hän nyökkäsi ja asteli perässäni polkua pitkin, Kaze ja Nadia kintereilläni. "Havitteletko johtajaksi?" Zero kysyi yhtäkkiä virnistillen. Pilkkasiko hän? "En tiedä, minusta tuntuu etten olisi oikea tehtävään", vastasin haistellen ilmaa saapuessamme Tuuliklaanin rajalle. "Ei sitä tiedä, minusta olisit hyvä", Zero sanoi kehaisten haistellessaan maata. "Niinkö sinusta? Miksi?" kysyin häneltä hämmentyneenä. "Tiedän, että syvällä sisimmässäsi haluat johtajaksi, muttet halua myöntää sitä. Sinulla on johtava asenne jo nyt, kuten näimme kokouksessa", Zero naukaisi naurahtaen ja hyppäsi ohi menevän hiiren kimppuun. Hän nosti sen kynnellään ilmaan ja piilotti sen maan alle. "No, pitää katsoa, jos joku päivä...", vastasin mutta keskeytin lauseeni haistaessani peuran. Hyppäsin puuhun. Näytin heille merkin pysyä taempana. Kaze nyökkäsi ja ohjasi Nadian mukanansa piiloon puskaan. Zero kiipesi oksalle kanssani. "Mitä nyt?" hän kuiskasi. "Näetkö?" kysyin ja osoitin hännälläni peuraa kauempana. "Näen, muttei tuollaista kaataisi yksin", hän totesi. Virnistin ja hyppäsin toisen puun oksalle. Sitten toiselle, kunnes olin melkein peuran kohdalla. Se etsi maasta jotain syötävää. Ojensin kynteni ja jännitin lihakseni. Jos hyppäisin tarpeeksi kovalla voimalla, peura kaatuisi helposti. Ponnistin oksalta vauhtia ja laskeuduin sen selkään. Peura mylväisi ja yritti potkia ja heittää minua selästään. Pidin tiukasti kiinni sen selästä ja purin niskasta. Pitäisin kiinni kunnes se väsyisi. Monen hetken taistelun jälkeen peura väsyi. Raapaisin sitä syvälle selkään ja se ulvaisi avuttomana kaatuessaan maahan. Hyökkäsin sen kaulaan ja purin leukani yhteen. Pian en kuullut enää raskasta hengitystä, vain hiljaisuutta. Näin, kun Zero katsoi minua suu ammollaan. "Tuo. Oli. Mahtavaa", hän totesi hypätessään alas oksalta. "Kiitos", naurahdin kiittäen. Kaze ja Nadia tulivat ulos puskista. "Tulkaa joku auttamaan, kannetaan tämä heti leiriin", sanoin ja laitoin pääpuolen peurasta selkäni päälle. Kaze tuli toiselle puolelle. Astelimme vierekkäin peura selässämme kohti leiriä. Nadia oli hämmästynyt. Hän ei olisi varmaan uskonut, että pystyin tuohon. "Akira, olet kyllä klaanin paras peurankaataja", Kaze naurahti. Naurahan myös huvittuneesti. Tähän entinen isäntäni oli minua opettanut. Onneksi siitä oli hyötyä.

"Taasko, Akira?" Tora kysyi naurahtaen, kun astuin sisään Kazen kanssa peura selässäni. Nyökkäsin. Peuroja ei näkynyt kovin usein, mutta jos näkyi, ne kannattaisi heti napata. Peuroista saisi paljon ruokaa moneksi päiväksi. Työnsimme täysikasvuisen peuran kasan juurelle. Saaliskasa oli huvennut viime päivinä. On alkanut olla kylmempää, joten osa riistasta menee piiloon. Pian sataisi luntakin. Astuin ulos luolasta Zero perässäni. "Menemmekö vielä saalistamaan?" hän kysyi. "Jos sinulla on nälkä, mene ihmeessä syömään", sanoin Zerolle. "Minä menen vielä saalistamaan", jatkoin. Hän nyökkäsi ja asteli takaisin luolan sisälle. "Tuota, Akira, me tulemme mukaasi. Haluamme saada itsekkin jotain", Kaze kertoi Nadian kanssa. Nyökkäsin ja astelimme yhdessä ulos pensastunnelista. "Menemmenkö takaisin Tuli-ja Tuuliklaanin yhteiselle rajalle?" Nadia kysyi. Ehkä voisimme kokeilla jostain muualta. "Kävisikö Vesiklaanin läheinen raja? Voisimme kalastaakkin", ehdotin. Nadia näytti vaivaantuneelta ja hän katsoi Kazea ja minua vuorotellen ennen kuin sanoi: "En tuota...En ole ennen kalastanut", Nadia myönsi nolona. "Voimme opettaa sinua", Kaze totesi ymmärtäväisesti. Lähdin johtamaan joukkoa joelle. Astelimme polkua pitkin. Polulla lojui puista tippuneita lehtiä. Hytisin hieman. Sää oli muuttunut kylmemmäksi. Ehkä tänään sataisi lunta. Näkisin lumisateen ensimmäistä kertaa. Astuimme joen rantaan. "Kaze, opeta sinä Nadialle kalastamista, etsin kasvistosta riistaa", ehdotin. Kaze nyökkäsi ja ohjasi kumppaninsa joen rantaan. Hän aloitti kalastamisen perusalkeista Nadian seuratessa tarkkaavaisena. Astelin kasvien sekaan hiljaa. Kuulostelin ja haistelin ympäristöä. Kauempaa kuului pikkulintujen liverrystä. Pientä rapinaa siellä täällä. Haistelin maata tuoreiden tuoksujen varalta. "Hmm, Blake on ainakin ollut täällä saalistamassa...Ja Emily...Ja Tora...", ajattelin mielessäni tunnistaessani tutut tuoksut. Jonkin aikaa etsittyäni haistoin kanin. Hiivin tuoksua kohti. Kani oli pysähtynyt paikalleen tutkimaan ympäristöä. Se katseli puolelta toiselle tarkkaavaisena. Hiivin sen taakse puskien seassa kahisuttamatta kasveja. Loikkasin kanin kimppuun ja taitoin sen niskan leuoillani. Kani tippui veltoksi. Tunsin jotain kylmää kuonollani. "Lunta!" ajattelin. Katsoin taivaalle. Pieniä, kauniita, valkoisia lumihiutaleita tippui alas taivaalta. Ne värjäsivät vehreän ruohon ja moniväriset lehdet valkeiksi. Se oli niin kaunista. Huomasin, että tassunjälkeni jäivät lumeen. "Hei! Tätähän voi hyödyntää saalistuksessa!" ajattelin innoissani. Piti vain seurata riistan jälkiä. Otin kanin paremmin suuhuni ja astelin takaisin joelle. Nadia oli napannut Kazen kanssa jo neljä kalaa. "Hyvää työtä!" kehaisin leukojeni välistä. He vain nyökkäsivät ja nostivat kalat hampaisiinsa. "Mennään viemään nämä leiriin, levätään loppupäivä. Jos on liian pitkään lumisateessa, voi sairastua", Kaze sanoi ja lähti kävelemään kohti leiriä Nadia kintereillään. Seurasin heitä kani tiukasti otteessani. "Kävisin tänään myöhemmin tarkistamassa rajat", ajattelin mietteliäänä. Oli minun vuoroni tarkistaa rajat tunkeilijoiden varalta. Torkkuisin hieman leirissä, sitten menisin taas ulos lumisateeseen. Näkyvyys tuli huonommaksi lumisateen sankentuessa. "Äh, ei tämä niin mukavaa olekkaan", ajattelin ärsyyntyneenä. Tässähän turkki kastuu. Hölkkäsin Kazen ja Nadian ohitse pensastunneliin ja juoksin nopeasti suojaan saalisluolaan. Pudotin hieman kastuneen kanin saaliskasaan ja astelin nopeasti pois luolasta sotureiden luolan luokse. Käperryin makuupaikalleni ja annoin silmieni mennä kiinni. Hetken päästä uni tuli.