The Legend of Akira

Aika kuluu

Akiran näkökulma:

Tänä iltana olisi klaanikokoontuminen. Vilkaisin kohti kahta pentuani, jotka hyppelivät innokkaina aukiolla. Tänään heidät nimitettäisiin oppilaiksi. Kaira ja Axel taas julistettaisiin sotureiksi. Halosta taas tulisi täysivaltainen parantaja. He olivatkin jo kasvaneet oppilasaikanaan aika paljon, jo melkein täysikasvuisten kokoisia. Huokaisin surullisena. Vaikka klaanissa tapahtui tänään paljon hyvää, Sarah oli yhä mielessäni. Siitä oli jo kohta kuukausi, kun hän oli kadonnut. Jälkiä, eikä tuoksua löytynyt. Ehkä hän oli häipynyt itse, en tiedä. Katsoin kohti Kaylaa, joka oli laahamassa itseään kokouskallion päälle. Hän näytti väsyneeltä. Toivottavasti hän oli levännyt tarpeeksi. Ilma oli jo paljon kylmempää. Pilvet pysyivät auringon edessä ennustaen sadetta, taas kerran. Auringonvalo olisi varmasti tehnyt hyvää väsyneelle johtajallemme. Olikohan hän miettinyt uutta mentoria Lucakselle, kun Sarah oli nyt poissa? Toivottavasti. Hän oli ollut aika hajamielinen viime aikoina. Istahdin aukion laitamille odottamaan Kaylan kokouskutsua. Pian kuuluikin tuttu kutsuhuuto: "Jokainen kynnelle kykenevä klaanikokoukseen!" Tuliklaanilaiset kokoontuivat paikalle nopeasti. Layla asteli vierelleni hytisten hieman. "Hyrr, huomaa, että on syksy", hän tokaisi väristen. "Niin. Talvikin tulee piakkoin syksyn jälkeen. Toivon, että talvi on yhtä leuto tänä talvenakin", myöntelin mietteliäänä. Mieleeni palasivat muistot Luken kertomista tarinoista. Hän oli kertonut Lumista, Tuliklaanin entisestä johtajasta ja hänen nälkäkuolemastaan. Voin pahoin jo ajatuksestakin. Tuo talvi oli varmasti ankara kaikille klaaneille. "Axel, Kaira ja Halo, tulkaa eteeni", Kayla pyysi ylpeänä. Kolme oppilasta oli paikalla hetkessä. Axel pörhisteli hopeista turkkiaan innokkaana. Kaira heilutteli hopeamustaa häntäänsä jännittyneenä. Halo taas pysyi rauhallisena, musta turkki sileänä. "Kaira ja Axel, olette olleet nyt soturikoulutuksessa kolme kuukautta Toran ja...Sarahin kouluttamina. Uskon teidän olevan jo valmiita sotureiksi ja sen takia haluan myöntää teille kunnian päästä Tuliklaanin sotureiksi", Kayla puhui rauhallisesti, lempeällä äänellä. Axel ja Kaira katselivat Kaylaa innokkaana, vaikka huomasin, miten suru Sarahista vihlaisi Axelia. "Olette nyt sotureita. Tähtiklaani johtakoon polkuanne ja auttakoon teitä kasvamaan Tuliklaanin jäseninä", tummanruskea naaras julisti iloisesti. "Hurraa, onnea!" Bella huudahti käheällä, onnellisella äänellä. "Onnea, pentuni!" kuulin Nadian iloitsevan. "Ja Halo, en tietenkään unohtanut sinua. Hyde tulee sanomaan sinulle julistuksen parantajaksi pääsystä. Onnittelut minun puolestani", Kayla tokaisi lempeästi pikimustalle soturille. Halo nyökkäsi siniset silmät iloisesti välkkyen. Näinkin jo Hyden astelevan eteen entisen oppilaansa luokse haikena. Hän painoi leukansa Halon pään päälle hellästi ja julisti: "Halo. Olet oppinut parantajan polun ja parantajan lain. Ymmärrät parantajien tärkeyden ja velvollisuutesi. Osaat tärkeät kasvit ulkoa ja tiedät niiden vaikutukset. Olet valmis parantajaksi, joten on kunnia nimittää sinut kolmanneksi, uudeksi, täysivaltaiseksi Tuliklaanin parantajaksi." Halon silmät sädehtivät innosta. "Onnea, Halo!" Nadia ja Kaze huusivat yhteen ääneen. Klaanin jäseniä kerääntyi onnittelemaan uusia sotureita. Pian Halo, Kaira ja Axel astelivat tyytyväisenä istumaan, kuuntelemaan Kaylaa. "Lucas ja Robin, tulkaa eteen", Kayla pyysi tyytyväisenä. Lisää oppilaita, lisää sotureita. Mikäs sen parempaa. Robin asteli eteen valkoinen rinta pörhössä, valmiina kaikkeen. Lucas asteli hänen vierelleen itsevarmana. "Robin ja Lucas olette jo valmiita oppilaiksi. On aika päättää teidän mentorinne ja päästää teidät koulutukseenne", Kayla julisti ystävällisesti. Lucas puhkui intoa. "Robin, saat mentoriksesi Nadian. Nadia osaa varmasti kouluttaa ja opettaa sinua kaikin tavoin", Kayla tokaisi katsellen kohti hopeaturkkista Nadiaa. Nadia asteli yllättyneenä Robinin luokse ja kosketti tämän kanssa kuonoja. "En tuota pettymystä", Nadia lupasi innoissaan. "En minäkään!" Robin huudahdi. Nadia ja Robin astelivat väkijoukkoon. Vain Lucas jäi yksin Kaylan eteen. "Lucas, saat mentoriksesi Ivyn. Ivy voi opettaa sinut taistelemaan ja pärjäämään soturina", Kayla julisti. Ivy asteli hieman epäroiden Lucaksen luo. Tunsin Lucaksen värisevän innoissaan. Kuitenkin Ivy tuntui epäilevän, mutta silti kosketti kuonoja Lucaksen kanssa. "Et tule pettymään minuun", Lucas tokaisi enemmän Ivylle, kuin Kaylalle. Ivy taisi ymmärtää sen ja nyökkäsi. Ehkä muutkin oppisivat pitämään pentuani hyödyllisenä sokean turhanpäiväisen karvakasan sijasta. Uskoin häneen ja halusin uskoa. Hän pystyi siihen, kuin oikea Tuliklaanin soturi.