Vaikeuksia

136 14 0
                                    


Istuimme aukiolla kärsimättöminä. Muiden klaanien jäseniä ei näkynyt missään. Kayla vilkuili ympärilleen hieman pelokkaana. "Olikohan Yöklaani jo hyökännyt?" ajatus kaiversi mieltäni. Jos näin olisi, meidän olisi palattava suojelemaan Tuliklaania hyökkäykselta. He varmaankin aikoisivat hyökätä klaaneihin yksitellen, niin he saisivat tapettua vastustajansa tehokkaimmin ilman suurempaa vastarintaa. Tora, Ryder ja Blake astelivat ympäriinsä. He pysähtyivät välillä vaihtamaan surullisia katseita. Sydämeni hypähti, kun näin Rockin astelemassa kohti aukiota vain pari soturia mukanaan. Huomattuaan meidät Rock ampaisi juoksuun joukkoineen ja he ylittivät joen tukkia pitkin nopeasti. Rock hypähti kivipaadelle Kaylan viereen näyttäen vauhkoontuneelta. Hän alkoi selittämään jotain hänelle, mitä en kuullut. Tunnistin Ashin hänen juostessaan kohti minua. "Akira, nyt on tosi kyseessä!" hän huudahti. "Mitä nyt?" kysyin kärsimättömänä. "Tunkeilijoita! Kaikilla rajoilla! He aikovat hyökätä klaanien kimppuun!" Ash kertoi saman minkä minä aioin kertoa. "Tiedän sen jo, nyt on kiire. Missä Vesi- ja Tuuliklaani viipyvät?" kysyin ihmeissäni. Siinä samassa Roselia ja Damon ilmestyivät näkyviin. Heillä molemmilla oli mukanaan suurempi joukko. Huomasin taivaan olevan täynnä suuria mustia pilviä. Haistoin myrskyn. "Sekin vielä", ajattelin turhautuneena. Kun Tuuli- ja Vesiklaani olivat vihdoin paikalla, Kayla ei antanut aikaa klaanien keskeiseen jutusteluun vaan alotti kokouksen nopeasti. "Klaanikokoontuminen alkaa!" hän sanoi vakavana. Jotkut ihmettelivät, miksi Veri- ja Tuliklaanilaisia oli kokoontumisessa niin vähän, ja miksi kokoontuminen aloitettiin niin aikaisin, mutta eivät he kauaa ehtineet sitä miettiä. "Arvoisat neljä klaania! Meitä kaikkia uhkaa Haxe ja hänen klaaninsa Yöklaani! Heitä on yhtä paljon kuin meitä kaikkia yhteensä! He aikovat vallata klaanien reviirit itselleen...Meidän on tehtävä jotain", Kayla kailotti kovaan ääneen. Roselia asteli Kaylan vierelle ja murahti: "Eikö siitä maanvaivasta voinut tulla vainaa? Veljesi karkoitettiin toisen veljesi kanssa, ja nyt hän palaa tänne kostamaan. Hänet olisi pitänyt tappaa siihen paikkaan!" Tuuliklaanin ja Vesiklaanin joukoista kuului myönteisiä haukahduksia. "OLIKO HAXE KAYLAN VELI!?" ajattelin suu auki. Miksi hänet karkoitettiin? Damon asteli Roselian luokse ja huudahti hänelle: "Etkö voisi säästää häntä enemmältä kivulta, hänen täytyi hyväksyä molempien veljiensä karkoitus, eikö se jo riitä?" Rock käveli kolmen muun klaanijohtajan luokse ja ärähti: "Ei ole aikaa tapella joutavia! Meidän on tehtävä jotain asialle." Kayla, Damon ja Roselia nyökkäsivät myöntävästi. "Meidän on hyökättävä heidän kimppuunsa, ennen kuin he ehättävät luoksemme!" huusin kovaan ääneen uutisen synnyttämän metelin vuoksi. Klaanien jäsenet hiljenivät ja tuijottivat minua. "Olen samaa mieltä, nämä alueet kuuluvat neljälle klaanille, ei yhdelle", Ash sanoi. Klaanien joukoista kuului myönteisiä vastauksia. "Heidän leirinsä on lähellä Tuli- ja Veriklaanin rajaa, joten ehdottaisin, että turvapaikka vanhuksille, pennuille, heidän emoilleen ja sairaille olisi Tuuliklaanin suojissa. Käykö se, Roselia?" Rock kysyi ystävällisesti tummanharmaalta naaraalta. "Se olisi järkevää." Damon asteli kivipaaden reunalle ja kailotti: "Aikaa ei ole paljon! Jokainen klaani vieköön edellämainitut klaanijäsenet Tuuliklaanin reviirille. Soturit ja taisteluun osallistuvat oppilaat Tuliklaanin reviirille. Veri- ja Vesi- klaanien reviireille ei jätetä ketään tai mitään, sillä jos kaikki ovat yhdessä paikassa turvassa, niin on parempi." Yleisön joukosta kuului taas myöntäviä vastauksia, vihaisia taisteluhuutoja ja innokasta haukahduntaa. Klaanien johtajat hyppäsivät yhtä aikaa alas kivipaadelta ja lähtivät omiin leireihinsä.

Kayla ja muut soturit olivat jääneet odottamaan reviirin reunalle muita klaaneja. Olin saanut tehtäväkseni viedä vanhukset, Emilyn, Laylan ja Nadian pentuineen Tuuliklaanin leiriin turvaan. Alyssakin lähti mukaan, mutta Hyde jäi leiriin. Silver, Jet ja Bella olivat vastustelleet lähtemistä pitkän aikaa, kunnes Kayla lupasi, että he saivat osallistua. Duke oli niin voimaton, että minun piti kantaa hänet koko matkan ajan. "Kiitos Akira, taas kerran", hän kiitti käheällä äänellä. "Se on iloni. Pitäähän sinut saada turvaan", vastasin naurahtaen. Vanhus alkoi torkkumaan selkäni päällä. "Olethan varovainen?" Layla pyysi surullisesti katsoen minua lilasinisillä silmillään. "Lupaan olla varovainen", vastasin vakavasti nuolaisten häntä kuonoon. Nadian pennut nurisivat astellessaan Alyssan perässä. "Miksi emme saa puolustaa klaaneja?" Halo tuhahti. "Emme ole edelleenkään tarpeeksi vanhoja. Kuuntelisitte isää kerrankin", Kaira totesi ärsyyntyneenä veljensä kärsimättömyydestä. "Ehkä sinä olet vielä pentu, minä en ole!" Axel totesi ärähtäen. Nadia otti Halon niskasta kiinni kantaakseen häntä. "Heii, en ole enää mikään pentu!" hän huudahti vastalauseen. "Olet. Olet minun pentuni ja niin sinä pysyt", Nadia vastasi tiukasti hampaittensa välistä. Emily otti Axelin kantaakseen, muttei pentu sanonut vastalauseita, kun Kairakin otettiin kantoon. Ylitimme rotkon pitkin pientä tukkisiltaa, joka oli onneksemme hyvin vakaa. Ylitimme sillan. Tuntui hieman väärältä astua Tuuliklaanin reviirille, mutta nyt oli pakko. Meitä vastassa odotti mustaturkkinen uros, jolla oli turkissaan vaaleita raitoja. "Tuo on varmaankin Tuuliklaanin varajohtaja, Echo", ajattelin mielessäni. Echo näytti meille tien Tuuliklaanin leiriin. Leirin ympärillä oli pientä kitukasvuista kasvistoa, ja kiviset seinäät. Leiriin kulki vain kaksi reittiä, joista toinen vei tarpeidentekopaikalle ja takaisin. "Viekää pennut tuonne suurimpaan luolaan, siellä on tilaa ja ruokaa", Echo ohjeisti. Nyökkäsin hänelle kunnioittavasti ja johdin muut suureen luolaan. Haistoin sisältä jo tulvathavat saalistuoksut. Duke hätkähti hereille: "Häh, olemmeko jo perillä?" Nyökkäsin ja nostin Duken pois päältäni päästessämme sisälle. Siellä odottivat jo Tuuliklaanin omat emot ja vanhukset. Duke asteli luolan perälle nukkumaan. Alyssa, Nadia, Layla ja Emily astelivat sinne Duken perässä. He päästivät siellä pennut pois hampaistaan. Kaira, Halo ja Axel alkoivat temmeltämään toistensa kanssa iloisesti.  Huomasin Tuuliklaanin parantajan kävelevän kohti minua. Hetken päästä hän olikin jo luonani. "Tulen Tuliklaanin reviirille. Haluan olla avuksi sielläkin", nyökkäsin myöntävästi. "Ainakin Alyssa oli täällä", ajattelin hyväntuulisesti. Haistoin hetken päästä luolan ovella tutut tuoksut: Natasha ja Apollo, perässään muita Veriklaanin jäseniä. Kellertävä naaras näytti olevan viimeisillään, pennut syntyisivät pian. "Hei, Natasha ja Apollo" Tervehdin heitä hyväntuulisesti. "Hei", Natasha vastasi väsyneesti astellessaan Alyssan luokse lepäämään. "Ai hei, Akira. Nat on vähän väsynyt, yritä ymmärtää", hän kertoi kuiskaten. Nyökkäsin. Apollo jäi istumaan viereeni. Ohitsemme kulki Veriklaanista pari vanhusta ja yksi harmaa naaras kahden tumman urospentunsa kanssa. Vesiklaanikin saapui paikalle piakkoin. En nähnyt joukossa Ariaa, Nickiä tai  Damonia. En edes Ginnyä. "Näen heidät taistelussa", ajattelin hymähtäen. Toivottavasti kaikki selviäisivät siitä. Maya asteli paikalle sinertävä urossusi perässään. "Hei, Maya", tervehdin naarasta ystävällisesti. "Ai, hei Akira. Tuota, jos et tiedä, tämä tässä on klaanimme toinen parantaja, Will", Maya tervehdi esitellen sinertävän uroksen. Jake katsoi urosta ilmeellä, jota en osannut tulkita. "Hei, Will. Nimeni on Akira. Ja tässä on ystäväni Apollo", kerroin ystävällisesti hymyillen. "Hei", Will vastasi hieman ujosti saalla katsoen Jakea suoraan silmiin. Mitä näillä kahdella oli keskenään. "Lähden mukaanTuliklaanin reviirille parantamaan haavoittuneita. Will jää tänne", Maya kertoi heilauttaen ruskeavalkoista häntäänsä. Jake katsoi Mayaan ja vastasi: "Minäkin lähden, kerroin äsken niin Akiralle." Maya nyökkäsi hitaasi. Will käveli Vesiklaanin vanhusten perään. "Okei, lähdetään", vastasin hymähtäen ja lähdin kohti Tuliklaanin reviiriä. "Me voittaisime tämän taistelun", ajattelin itsevarmana. En antaisi kenenkään ystävistäni kuolla.

The Legend of AkiraWhere stories live. Discover now