The Legend of Akira

Uusi alku

Oli outoa nähdä Kayla johtajan kallion laella pitämässä kokousta. Danielin ruumis oli tuotu leiriin. En suostunut menemään parantajan pesään haavojeni takia, sillä en halunnut jäädä paitsi Tuliklaanin johtajan hautauksesta. Daniel makasi johtajan pesän edustalla nukkuvan näköisenä. Hyde oli mennyt puhdistamaan hänen haavansa. Hänkin kunnioitti johtajaa koko sydämestään. Oloni oli hieman tyhjä. Tuntui oudolta. Daniel oli ollut täällä AINA, joten hänen lähtönsä oli todella surullista. "Tulisit nyt, nuo haavat saattavat tulehtua, kun pyöriskelet lumessa!" Alyssa yritti maanitella minua menemään parantajan pesään. "Klaanikokous alkaa! Kaikki kynnelle kykenevät tulkoon paikalle!" Kayla huudahti epävarmasti. Hänellekkin tämä oli uutta. Luolista alkoi astumaan ulos klaanin jäseniä. Osa oli yllättyneitä nähdessään Kaylan kalliolla, mutta sitten he tajusivat mitä se tarkoitti. "Daniel, ei!" Emily huudahti itkuisena. Hän juoksi kohti johtajaa, mutta sitten pysähtyi katselemaan häntä kauempaa. Torakin asteli kumppaninsa viereen ja katsoi kuolleeseen johtajaan surullisena. "Daniel on nyt liittynyt Tähtiklaaniin. Koko klaani suree hänen menoaan. Pidämme hetken hiljaisuuden Danielin, meidän johtajamme, uhrauksien ja tekojen kunniaksi", Kayla julisti katsoen surullisena entisen Tuliklaanin johtajan ruumista. Kävelin ensimmäisenä Danielin luokse, kosketin kuonoja hänen kanssaan. Tunsin hänen ruumiistaan huokuvan kylmyyden. Se ei ollut enää Daniel. Astelin pois surullisena. Alyssa katsoi minuun anelevasti. Nyökkäsin myöntyvästi ja astelin parantajan pesälle. Katsoin vielä Danieliin hetken ennen luolan sisään astumista ja kuiskasin: "Kiitos Daniel. Kiitos kaikesta mitä annoit klaanillemme." Alyssa oli jo varannut minulle pedin valmiiksi. Astelin sen luokse ja lysähdin maahan. Alyssa alkoi heti jauhamaan tahnaa haavoihini. Suljin silmäni ja annoin unen tulla, haluaisin pois tästä surusta, edes hetkeksi. Nukahdin pienen tovin jälkeen, parantajan pesän tuoksujen tuuditellessa minut uneen.

Tunsin olevani taas pimeydessä. Muistiini palasi, etten näkisi Lumiakaan enää. "Kiitos vielä, Lumi", totesin kiitollisena ja istahdin maahan, tai no, jos sitä maaksi voi sanoa. Välkehtivä valo ilmestyi taas eteeni: Valosta asteli luokseni Luke ja Daniel. Kyyneleet olivat kihota silmiini: Siinä hän oli, eläväisen näköisenä. "Da-Daniel...", kuiskasin hiljaa. Daniel hiljensi minut hännän heilautuksella ja totesi ystävällisesti: "Kuolemani ei ollut syytäsi, Akira. Olet rohkea soturi, enkä ehtinyt edes kiittääkään sinua kissojen tuomisesta takaisin. Kiitos, Akira." Kumarsin Tuliklaanin entiselle johtajalle, nykyiselle Tähtiklaanin jäsenelle. "Niin, kiitos, Akira. Sinä ja ystäväsi tekivät upeaa työtä", Luke totesi iloisesti hymyillen. Nyökkään iloisesti. Ehkä Daniel oli kuollut, mutta minä näkisin häntä vielä Tähtiklaanin seurassa. "Sinua odottavat vielä suuremmat vastuut", Daniel ennusti ymmärtäväisesti minua silmiin katsoen. "Mitä tarkoitat?" kysyin ihmeissäni. "Nyt kun minä olen poissa, kuka saa johtajan paikan? Kayla, tietenkin, mutta kuka ottaa varajohtajan paikan? Mitä veikkaisit?" Luke johdatteli. Ajatus iski päähäni kuin salama: MINUSTAKO VARAJOHTAJA? "E-Ei minusta ole varajohtajaksi...", änkytin hiljaa epävarmasti. "Kyllä on", Daniel tokaisi itsevarmasti. Heidän varmuutensa asiasta oli hieman imartelevaa, mutta samalla...Pelottavaa. "Onko Kaylakin sitä mieltä? Tai siis, sehän on hänen päätöksensä", totesin hieman varovaisesti. "Hän tietää. Sanoin hänelle, että Tora olisi ehkä oiva valinta seuraajaksi, mutta olisi myös eräs toinenkin vaihtoehto", Daniel totesi vinkaten silmää. "Et ole tosissasi...", sanoin epäuskoisena. Oliko hän ajatellut minua seuraajaksi jo ennen kuolemaansa?! "Äläs nyt pillastu, pärjäisit hyvin, usko pois", Luke totesi arvoituksellisesti. "Miksi olette niin varmoja?" kysyin hämmästyksissäni. "Se on...Ennustus", Luke myönsi katsoen Danieliin. "Vai...Niin", totesin vieläkin epävarmana. Tämä ei todellakaan ollut mukavaa. "Sinun pitää mennä", Luke totesi. Tajusin jo, mitä se tarkoitti. Heidän kuvansa haihtuivat silmistäni ja syöksyin pimeyteen. Odotin vain laskeutuvani taas makuualustalleni parantajan pesään.

"Uusi varajohtaja on Akira!" kuulin Kaylan äänen aukiolta. Hätkähdin hereille hämmästyksissäni. "Onnittelut, poika. Sinusta tuli näköjään varajohtaja", Hyde totesi taputtaen päätäni tassullaan. Huomasin, että kipu oli poissa. Ulkona näytti olevan kohta jo yö. Aurinko oli laskemaisillaan. En voinut uskoa sitä! Mitä minun tehtäviini kuului? Mitä minun piti tehdä? Nousin ylös makuupaikaltani ja vilkaisin Hydeen ja Alyssaan kysyvästi. He nyökkäsivät. Astuin ulos ja kävelin kokoukseen. "Onnea Akira!" Emily onnitteli lämpimästi. "Onnea!" Ace ja Kaze onnittelivat yhteen ääneen. Kuulin joka puolelta hurrausta. Vilkaisin Kaylaan. Hän nyökkäsi hymyillen. Hymyilin takaisin. Oppisin varmaankin ajan kanssa. Kayla opettaisi minua. "Onnea Akira!" kuulin Laylan äänen. Hän tuli luokseni, halasi minua ja nuolaisi kuonoa. Nuolaisin ja halasin takaisin ja tokaisin: "Kiitos kaikille." Sarah asteli luokseni, katsoi minuun hetken miettiväisesti ja sitten sanoi: "Onnea, Akira. Ollaanko taas ystäviä?" Nyökkäsin ja hymyilin hänelle ystävällisesti sanoen: "Kiitos, Sarah. Tuo merkitsee paljon." Sarah nyökkäsi ja asteli Acen luokse halaamaan häntä. Ace nuolaisi Sarahia kuonolle ja naaras nuolaisi takaisin. "Vihdoin Ace sai haluamansa", ajattelin tyytyväisenä. Layla painoi päänsä turkkiini kiintyneesti. "Kokous on päättynyt. Menen hautaamaan Danielin Ryderin, Toran, Ivyn ja Benin kanssa", Kayla totesi hypäten alas kalliolta ja asteli entisen johtajansa ruumiin luokse. Hän kosketti kuonoja hänen kanssaan hetken aikaa. Ben ja Tora nostivat johtajansa juhlallisesti selkänsä päälle. Ivy tuki takaa Ryderin kanssa. Kayla asteli edellä ulos pensastunnelista. "Hyvästi, Daniel", ajattelin hymyillen johtajan muistolle. Uusi alku oli tullut. Kaikki oli nyt hyvin. Minä olin varajohtaja, Kaze ja Nadia olivat yhdessä, Sarah ja Ace olivat yhdessä ja mikä tärkeintä: minä ja Layla olimme yhdessä.