The Legend of Akira

Ajatuksia

"Niin, mitä me noille teemme?" Roselia kysyi mietteliäänä. Klaanien jäsenet, niin haavoittuneet kuin terveetkin tarkkailivat yhtätoista Yöklaanin soturia varovaisin liikkein. "Annetaan niille mahdollisuus liittyä klaaniin", Damon totesi itsevarmasti. "Empä tiedä, ei noihin voi luottaa", Rock totesi vakavana tuijottaen joukkoa. He pysyivät hiljaa tuijotellen ympärilleen kerääntyviä klaanilaisia. Yksi Yöklaanin jäsenistä astui eteen ja pysähtyi Kaylan eteen. Naaras katsoi Tuliklaanin johtajaa halveksuvasti ja totesi kylmästi: "Vai että liittyisin yhteen klaaneistanne? Naurettava ajatus." Susinaaras oli valkoturkkinen, mutta hänen selässään oli mustia pisteitä ja kuonolla myös. Hänen vatsansa oli pyöreähkö, varmaan odotti pentuja. "Luulenpa, että sinulla olisi ainakin syytä liittyä", Roselia totesi nuolaisten tassuaan vihjaavasti. Naaras äyskäisi ja katsoi tulisesti Tuuliklaanin johtajaan. Nyt Kai uskaltautui pois joukosta ja totesi: "Aikoisin liittyä Tuliklaanin, jos se sopii." Yöklaanin naaras kääntyi kohti keltaturkkista urosta ja naurahti irvaillen: "Kotikoira. Tiesinhän." Kai kääntyi kohti naarasta vihaisesti muristen. "Olen ehkä kotikoira, muttei se muuta mitään", Kai totesi puolustellen itseään. Naaras katsoi ylimielisesti katseellaan ympäri aukiota. "Haxe ei koskaan soisi pentujamme tänne, kiitoksia vain tarjouksesta", hän totesi kylmästi irvistäen. Hänen liiloissa silmissään näkyi epävarmuus. Yhdeksän muuta Yöklaanin jäsentä kuiskivat hermostuneesti toisilleen. "Mikä on nimesi, keltaturkkinen soturi?" Kayla kysyi ystävällisesti tuijottaen Kaita. "Nimeni on Kai", keltaturkkinen uros totesi kunnioittavasti. Kayla nyökkäsi. "Kai olkoon osa Tuliklaania tästedes. Tervetuloa klaaniin", Kayla totesi juhlallisesti. Kai asteli pari askelta pois Yöklaanilaisten luota, muttei uskaltanyt lähemmäksi muiden klaanien jäseniä. Tuhahdin ja nousin ylös makuulta. Astelin Kain luokse ja vetäisin hänet pois leirin keskustasta. "Auts, mitä sinä teet?" hän kysyi hätkähtäen. Kai käänsi päänsä minua kohti ja huokaisi helpottuneen kuuloisena: "Akira!" Nyökkäsin. "Mitä teet täällä? Siis, missä Aria on ja...", Kai kyseli innostuneen näköisenä. Tukin hänen suunsa tassullani ja totesin: "Hiljaa." Hän nyökkäsi ottaessani tassuni pois hänen suunsa edestä. Käänsin katseeni takaisin Kaylaan, mitä näille muille tapahtuisi? "Oletteko tehneet päätöksenne?" Damon kysyi Yöklaanin jäseniltä. He vilkaisivat toisiinsa. "Meillä ei ole muuta paikkaa, mihin mennä. Liitymme klaaneihin", yksi heistä totesi kiertäen katsettaan leirissä. "Arkajalat", valkopilkullinen naaras tiuskaisi. "Kate, tiedät todella hyvin, miksi liityimme Yöklaaniin. Meidät pakotettiin siihen", punaturkkinen uros totesi takaisin tiuskaisten. Kate katsoi muualle esittäen, ettei kuullut sitä. Joukosta asteli pois kolme sutta. Yksi harmaa naaras, jonka koko selän mitalta meni musta turkkiviiva. Toinen tulijoista oli uros, harmaa muuten, mutta naama ja häntä oli tummempaa sävyä. Kolmannella, uroksella, oli oranssihtava turkki, mutta naama oli valkoinen. Naaras katsoi leiriä ruskeilla silmillään kiinnostuneesti. Kaksi muuta oli vähän vienompia. He tuijottivat vain hiljaa sinertävillä silmillään klaanien johtajia. "Haluamme liittyä myös Tuliklaaniin", naaras totesi ja jatkoi, "nimeni on Crista. Tässä ovat ystäväni Nila ja Carwyn." Kayla nyökkäsi ja vaikutti hieman epävarmalta. Kayla käänsi katseensa minuun, nyökkäsin hyväksyvästi. "Selvä, Crista, Nila ja Carwyn liittyköön Tuliklaaniin. Tervetuloa", Kayla totesi hieman hymyillen kolmelle tuntemattomalle kulkijalle. "Ovatko he ystäviäsi?" kysyin Kailta. Hän pudisti päätään varovaisesti. Pelkäsikö hän heitä? "Sinäkö olet klaanin varajohtaja?" Nila kysyi astellen luokseni. Nyökkäsin. Kai vaikutti todella varautuneelta, en ymmärtänyt miksi. "Meistä tulee varmasti hyvät ystävät", harmaa uros totesi ja istahti viereeni Crista ja Carwyn perässään. "Niin", totesin vain nopeasti. Oliko noilla kolmella, vaiko neljällä, jotain mielessään?

Tulijoista kaksi liittyi Veriklaaniin, toiset kaksi Vesiklaaniin ja yksi Tuuliklaaniin. Jäljelle jäivät vain Kate ja joku toinen punertava uros, jonka turkissa oli musta viiva, kuten Cristalla. "Entäs te kaksi? Oletteko päättäneet?" Rock kysyi hoputtavasti kahdelta Yöklaanin viimeiseltä soturilta. Kate nuoli käpäliään välinpitämättömästi. Punertava soturi ei sanonut mitään. "Kate, kehotan sinua liittymään johonkin klaaniin", hän sanoi hiljaa. Kate pudisti päätään päättäväisesti. Nyt riitti. Nousin maasta uudestaan ja astelin väkijoukon lävitse Katen luokse. Punertava uros astui askeleen taaksepäin lähestyessäni. "Tuliklaani antaa hyvän suojan sinulle ja pennuillesi, et pärjää ilman. Ole kiltti, Kate", kuiskasin hiljaa naaraan korvaan. Valkopilkkuinen naaras vaikutti miettiväiseltä. Toivottavasti hän ajatteli pentujensa parasta. "Hyvä on sitten, jos kerran vaadit. Liityn Tuliklaaniin", Kate totesi nousten pystyyn maasta. Kayla näytti huojentuneelta. Hänen veljensä pennut olisivat turvassa. Hyde tuli paikalle ja talutti Katen emojen pesälle. "Entä sinä?" Damon kysyi punertavalta kollilta. Hän vilkuili ympärilleen ja totesi: "Nimeni on Adam ja liityn Tuuliklaaniin. En siedä tuota ylimielistä narttua." Hän tiuskaisi ja heilautti häntäänsä osoittaen loittonevaa Katea. Roselia nyökkäsi hyväksyvästi ja katsoi Kaylaan kysyvästi. "Ei ole muuta, klaanit palatkoon reviireilleen", Kayla totesi. Klaanien johtajat nyökkäsivät. Vesiklaanilaisia kerääntyi Arian ruumiin luokse. Ne ottivat Arian ruumiin ja astelivat pois leiristä. Tuuliklaanista Max oli ensimmäisenä veljensä ruumiin luona. Joitakin muita tuuliklaanilaisia seurasi hänen perässään ja ottivat Hugon selkäänsä. Roselia heilautti häntäänsä hyvästiksi ja asteli ensimmäisenä soturit perässään ulos leiristä. Rock käänsi katseena Kaylaan ja nyökkäsi hänelle, ennen kuin astui pensastunneliin soturiensa kanssa. Ash heilautti minulle häntäänsä hyvästiksi. Heilautin takaisin. Pian hekin olivat poissa ja rauha laskeutui leiriin. Näin aukiolla vain Silverin ja Duken yksinäiset ruumiit. "Kaikki halukkaat lähteköön hautaamaan nämä kaksi", Kayla totesi. Ben, Ryder ja Ivy astelivat ruumiiden luokse ja nostivat selkiinsä. He poistuivat leiristä nopein askelin. "Ja uudet jäsenemme. Tora, näytä heille paikkoja ja näytä heidän nukkumapaikkansa", Kayla totesi, ennen kuin astui pensastunneliin muiden perässä. Tora nyökkäsi ja asteli luokseni. "No niin, Kai, Crista, Nila ja Carwyn. Seuratkaa minua", Tora totesi kiertäen katsettaan neljässä uudessa soturissa. He nyökkäsivät kuuliaisesti ja astelivat Toran perässä soturien pesälle. Vilkaisin taivaalle. Oli keskipäivä. "Ehkä lepäisin loppupäivän, olen ihan poikki", ajattelin väsyneenä, astellen parantajan pesälle. Hyde oli jättänyt petini minulle vapaaksi. Lysähdin siihen ja annoin silmieni hiljaa sulkeutua, katsellessani mustan tuntemattoman soturin hahmoa luolan perällä.