The Legend of Akira

Tuliklaani

Aamu sarastaa. Herään auringon säteiden häikäisyyn. Aurinko oli juuri nousemassa ja olisi aika jatkaa matkaa. Tulen pois kaatuneen puun alta, jota olin pitänyt yöpymispaikkana. Minun pitäisi varmaankin jatkaa kohti edessä siintävää tiheämpää metsikköä. Haistan ilmaa. Haistan oravan lähettyvillä ja hiivin etsien sitä. Löydän sen pienen kitukasvuisen puun oksistosta. Saisin sen kynsiini hyppäämäällä. Hiivin kohti puuta katsoen tarkasti mihin astun. Pieni rasahduskin saisi oravan karkaamaan. Pääsen hyökkäysetäisyydelle ja hyppään korkean hypyn kynnet ojolla. Orava huomaa minut ja yrittää pakoon, liian myöhään. Saan kiinni oravan hännästä ja puraisen hampaillani sen kaulan poikki. Asetun maahan syömään sitä. Se on melkein yhtä herkullista kuin jänis. Syön koko oravan ja vatsani täyttyy tarpeeksi jatkaakseni matkaa. Nousen ylös ja alan varautuneesti jolkotella kohti metsää. Haistoin ympärilläni monia uusia tuoksuja: kasveja, eläimiä, ötököitä...En ollut koskaan haistanut mitään sellaista. Silti jotkin tuoksut tuntuivat tutuilta, kuin olisin haistanut ne joskus aiemminkin. Kävelin hitaasti eteenpäin. Jokin käski minua olemaan varovainen. Yhtäkkiä haistoin jonkin pistävän tuoksun. Joku oli jättänyt hajumerkin puuhun. Haistoin sitä: susi, mahdollisesti uros. Tähän oli joku varmaankin merkannut reviirinsä. "Hei! Kuka sinä olet?", kuulin takaani tassujen tömähtelyä. Käännyn ympäri ja edessäni seisoo valkoinen urossusi: hänen toinen silmänsä oli ummessa arven peittämänä. Hän ei ollut kovin paljon minua isompi, mutta silti jokin sai minut ahdistuneeksi hänen silmiinsä katsomisessa. "M-Minä...", yritän selittää änkyttäen, mutta susi keskeyttää minut ärähtäen: "Ettekö te kotikoirat osaa pysyä poissa klaanien reviireiltä? Ei se nyt niin vaikeaa ole." Susi raapi maata terävillä kynsillään. Päätin ryhdistäytyä. Tämä susi puhui klaaneista, mahdollisesti siitä, johon olin matkalla. "Tervehdys, en ole tullut tunkeutumaan klaaninne reviirille, vaan liittymään siihen." Susi näyttää hämmästyneeltä ja miettivältä yhtä aikaa. Lopulta hän kysyy: "Mikä on nimesi? Minun nimeni on Tora ja olen yksi Tuliklaanin sotureista." Vastaan hänelle: "Nimeni on Akira." Tora vaikuttaa aika varautuneelta. Hän katsoo minua silmiin pitkään, kai arvostellen minua. "Selvä, seuraa minua. Esittelen sinut klaanin johtajalle." Tora heilautti häntäänsä pyytäen seuraamaan ja seuraan perässä. "Enää ei ole paluuta menneeseen", ajattelin puhkuen innosta.

"Tämä on klaanin leiri", Tora kertoi astuessamme puskamuurin oviaukon lävitse. Katselen ympärilleni. Suoraan edessä päin siinsi suuri kivenlohkare, jonka alapuolella oli luola, jossa varmaan johtaja asui. Kivenlohkareen päälle johti pieni polku. Katselen ympärilleni, leirissä on monia pienempiäkin lohkareita, joissa on luolia. Haistan ilmassa koirien, susien ja riistan tuoksun. Olin vihdoin täällä. Tora lähti taas kävelemään ja seurasin perässä. Hän johti meitä kohti kivenlohkaretta, jonka uskoin olevan johtajan pesä. Johtajan pesän edessä seisoi punaruskeaturkkinen uros keskittyneesti. "Tervehdys, Ben", Tora heilautti häntäänsä tervehdykseksi Benille ja Beni nyökkäsi tervehdykseksi ja astui syrjään. "Ben oli varmaankin jonkinlainen vartija johtajan turvallisuuden takaamiseksi", ajattelin lumoutuneena, "olisi upeaa olla suojattuna koko klaanin puolesta. Paitsi tietenkin se, että johtajan pitäisi suojella myös klaaniaan, se olisi suuri vastuu kenelle tahansa." Astuimme sisään luolaan. Haistoin jonkun tietyn suden tuoksun, mutta myös pari muuta hälvempää tuoksua eri susilta. "Kuka siellä?", kysyi ääni luolan perältä. Aluksi en nähnyt mitään, mutta sitten näkyviin tulivat vihreät kiiluvat silmät, jotka katsoivat klaanitovereihinsa lempeästi. "Tora vain, ja mahdollisen uusi klaanioppilas", Tora selitti ja tökkäsi minua kuonollaan lähemmäksi klaanin johtajaa. Klaanin johtaja nousi istumaan ja katsoi minua. "Mikä on nimesi?", johtaja kysyi. "Minun nimeni on Akira. Haluaisin liittyä klaaniinne. Mikä sinun nimesi on?" vastasin itsevarmuutta puhkuen. Johtaja naurahti murahtaen. "Nimenikö? Nimeni on Daniel, kutsuvat Daniksi. Mikä tuo sinut tänne, Akira?" Dan kysyi huvittuneena. Minua vähän hävetti. Olinko esittäytynyt väärin klaanin johtajalle? "Halusin liittyä Tuliklaaniin, koska elämäntapanne kuulostaa oikealta minulle. En halua enää olla kotikoira...", vastasin ääni hiipuen. Johtaja käski Toraa odottamaan ulkopuolella samalla katsoen minuun. "Kai ymmärrät, ettei klaanissa ole helppoa elää? Voit kuolla nälkään, kylmyyteen, sairauksiin ja moniin saamiisi vammoihin. Et saa enää palata omistajiesi luokse, vaikka mikä olisi. Sinun on toteltava soturilakia, voidaksesi jäädä", johtaja selitti. Katsoin itsevarmasti johtajaa suoraan silmiin ja huudahdan: "Suojelen tätä klaania ja soturilakia vaikka hengelläni!" Johtaja vaikutti huvittuneelta. "Sanoinko jotain väärin?" kysyin hätääntyneenä. "Ei, et tavallaan. Tiedätkö mitä soturilaki on?" hän kysyi merkitsevästi. "En, mutta haluan oppia", vastaan. Dan syöksähti samassa kaulaani ja säpsähdin hätääntyneesti taaksepäin. Kuuluu napsahdus ja musta kaulapantani putoaa maahan. Johtaja katsoo minua hyväksyvästi. "Se on hyvä. Mene ulos tutustumaan klaaniin. Minä hoidan pari asiaa ja esittelen sinut pian klaanille", johtaja sanoi hyväntuulisesti ja tönäisi minut kuonollaan ulos tullen perässä. "S-Selvä", änkytän ja hypähtelen kankeasti luolan suulle. Ilman kaulapantaa tuntui paremmalta. "Tora, esittele hänelle paikkoja", johtaja määräsi. "Selvä, johtaja", Tora vastasi ja heilautti taas häntäänsä pyytääkseen minua seuraamaan.

Katson taakseni. Danin turkki on pikimusta, kuin hiili. Sen takia en ollut erottanut häntä luolassa silmiä lukuunottamatta. Loittonin johtajan pesästä seuratessani Toraa. "Tuo äskeinen luola, jossa kävimme, on johtajan pesä. Sinä kai taisit jo tajuta sen, vai mitä?" Tora selitti. "Kyllä, ei ollut vaikeaa arvata", vastaan nopeasti. En malta odottaa nähdä uusia klaanitovereitani ja oppia tämän klaanin tapoja. Tora vei minut johtajan pesältä katsottuna oikella puolella sijaitsevaan pesään. "Tämä on parantajan pesä. Tiedätkö mikä parantaja on?" Tora kysyi. Pudistan päätäni ja vastaan hänelle turhautuneesti: "Ei, en tiedä." Tora sipaisi hännällään minua huvittuneesti: "Ei sillä, että sinun pitäisi ihan vielä tietää. Tule sisälle katsomaan", Tora kehotti ja valkoinen turkki katosi luolaan. Seuraan perässä ja sieraimeni täyttävät erilaisten kasvien tuoksut. "Parantajat ovat susia tai koiria, jotka puhuvat Tähtiklaanin kanssa unien välityksellä...", Tora piti tauon ja kysyi: "Tiedäthän sinä mikä Tähtiklaani on?" Muistelen Lumen kertomasta Tähtiklaanista ja vastaan niin hyvin kuin osaan: "Tähtiklaani on paikka, jonne kuolleet klaanitoverit menevät. parantajat, johtajat, soturit ja oppilaat, jotka ovat totelleet klaanien lakia omistautuneesti ja oikealla tavalla, pääsevät sinne." Tora katsoi minua ällistyneenä ja sitten sanoi: "Oikein hyvin. Parantajalla on myös muitakin tehtäviä, nimittäin klaanin jäsenten hoitaminen erilaisten kasvien avuin. He hoitavat sairastuneita ja haavoittuneita parhaansa mukaan." Luolan perältä kuuluu askelia ja näkyviin astuu mustavalkoinen uroskoira. "Kuulin, että puhuitte parantajista ja päätin tulla katsomaan...Kuka tuo on?", uros kysyi huomatessaan minut. "Tämä tässä on Akira, uusi soturioppilas", Tora selitti mustavalkoiselle koiralle. "Ai, tervehdys Akira. Minun nimeni on Hyde ja olen tämän klaanin parantaja. Mukava tavata", Hyde totesi. "Mukava tavata sinut myös!" vastasin kohteliaasti. Tora kääntyi ja poistui parantajan pesästä ja seurasin perässä ja huikkasin Hydelle: "Heippa!" Hyde nyökkäsi vastaukseksi ja lähti takaisin luolan perälle.