The Legend of Akira

Uusia näkökulmia

Katsoin kahta veljeäni ärsyyntyneenä. He olivat sitten todella kovakalloisia, eivät ymmärtäneet mitään sääntöjä tai kieltoja. "Kaira, leikitään sotureita ja saaliita! Sinä olet saalis!" Axel huudahti minulle. "Et kyllä ikinä saa minua kiinni", naurahdin ivallisesti ja lähdin juoksemaan pois emojen pesästä. "Hei, Kaira sinä huijasit!" hopeaturkkinen veljeni huusi perääni yllättyneenä. Nauroin ajatuksissani saatuani huiputettua veljeäni. Juoksin parantajan pesään piiloon. Näin luolan perällä tumman hahmon. Juoksin sen luokse ja piilouduin sen taakse. "Täältä Axel ei varmasti minua löydä", ajattelin omahyväisesti. "Toivon vain, ettei tuo tuntematon heppu herää", ajattelin hieman varuillani. Uros näytti nukkuvan sikeästi. "Kairaa! Missä olet?" kuulin Axelin äänen luolan suulta. "Ei hän täällä ole, parantajan pesässä ei saa leikkiä", kuulin matalan äänen kertovan. Vilkaisin ylös. Se mustaturkkinen susi oli herännyt. Hänen silmänsä olivat eriväriset: toinen silmä oli punainen ja toinen vihreä. "O-Okei, selvä", Axel totesi ja kuulin hänen askeltensa loittonevan. "Voit tulla nyt pois piilosta. Hän meni jo", susi totesi huvittuneena. Kävelin pois hänen takaansa ja astelin hänen eteensä. "Öh, kiitos", kiitin häntä hieman nolona. En tiennyt, ettei parantajan pesässä saanut leikkiä. "Täällä on monenlaisia myrkyllisiä aineita ympäri luolaa, jos leikit täällä, voit satuttaa itsesi", susi totesi huolestuneen kuuloisena. "Kiitos tiedosta. Minun nimeni on muuten Kaira, entä sinun?" kysyin hymyillen. "Astro. Tuotaa, missä olen?" Astro kysyi ystävällisesti hieman hämillään. "Tuliklaanin leirissä, parantajan pesässä", vastasin tietäväisenä. "Niin arvelinkin, tuota...", mustaturkkinen susi oli juuri kysymässä jotain, kun Alyssa astui sisään luolaan. "Ai, olet jo hereillä! Käyn kertomassa Kaylalle", hän totesi ja kääntyi pois luolan suulta. "Kayla?" Astro kysyi hämillään. "Tuliklaanin johtaja, Kayla", täsmensin. Susi ei tainnut tietää kovinkaan paljon klaaneista. Kuulin askelia luolan suulta, siellä oli Kayla. Hänen perässään juoksivat Halo ja Axel, jotka olivat äkänneet olinpaikkani. "Tiesin, että olit täällä!" Halo tuhahti astellen Kaylan ohitse. Axel hyppäsi kimppuuni ja kaatoi minut maahan. "Vaikka huijaatkin, voitan silti aina", Axel totesi virnistäen. Potkaisin hänet pois päältäni hellästi ja nousin jaloilleni. "No, ehkä olet nopeampi kuin minä, mutta minä olenkin viisaampi", totesin virnistäen. Axel tuhahti ja hyppäsi mustaturkkisen veljeni selkään leikkistästi. "Parantajan pesässä ei leikitä", Kayla totesi ja asteli minun ja veljieni ohitse Astron luokse. "Miten voit?" Kayla kysyi huolestuneen kuuloisena. "Hyvin kiitos, miten asiat klaanissa, Tuliklaanin johtaja?" Astro vastasi virnistäen leikkisästi. "Hyvinhän ne, kiitos sinun ja klaanien", Kayla vastasi. En kyllä nyt ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Ei tietääkseni Astro ollut osa Tuliklaania. "Pennut ulos parantajan pesästä!" Hyde huusi ärtyneenä astuessaan pesään Alyssa kintereillään. "Plääh, ilonpilaaja!" Axel huudahti astellessaan ulos luolasta Halo kintereillään. Lähdin pois luolasta heidän perässään. Hyde oli oikeassa siinä, ettei parantajan pesässä saisi olla liikaa klaanin jäseniä yhtä aikaa. Axel ja Halo kävelivät aukiolle ja pysähtyivät. "Mitäs jos leikkiminen riittää tältä päivältä?" Halo ehdotti nuolaisten käpäläänsä. "Olen samaa mieltä, ihme kyllä. En jaksaisi saada monia toruja päivässä", Axel totesi haukotellen. "Selvä, no jutellaanko sitten?" Halo ehdotti hymyillen. "Hyvä on, mistä?" kysyin uteliaasti. "Vaikka siitä, että mitä teistä tulee isona?" Halo kysyi viekkaasti. "Soturi", totesin hymähtäen. "Soturi myös, entäs sinä?" Axel kertoi rauhallisesti. "Klaaninjohtaja", mustaturkkinen soturi totesi. "Aika iso tavoite, meinaan siis että...",  yritin vastata, mutta Halo hiljensi minut hännällään. "Ei, jos on taitoa ja halua", Halo sanoi viekkaasti. "Me saamme unelmamme toteutettua yhdessä, vai mitä?" Axel totesi ystävällisesti katsoen minua ja Haloa silmiin. Nyökkäsin myöntävästi. "Lupaus", Axel totesi ja asetti tassunsa piirimme keskelle. Laitoin tassuni hänen tassunsa päälle ja Halo laittoi minun tassuni päälle. "Se on lupaus", Halo totesi katsoen minua ja Axelia vuorotellen. "Lupaus, joka ei petä", varmistin katsoen rakkaita veljiäni.