The Legend of Akira

Rachel

Halon näkökulma:

Alyssa pyöri ympäri parantajan pesää pakokauhun vallassa. Hän nouti pesän perältä erilaisia kasveja: punasaniasia lievittämään Rachelin kipuja, pitsikukkaa haavoihin, ja varalta ykökukkaa. Ruskearaitaisen naaraan turkki oli koko ajan pörhössä. "Alyssa, rauhoitu", Hyde yritti rauhoitella häntä. Alyssa pudisteli päätään vihreät silmät pelosta ammollaan. "Anna me hoidamme tämän", pyysin kiristellen hampaitani. Otin punasaniaisia ja vein ne Rachelin luokse. "Syö nämä...", pyysin keltaturkkista naarasta rohkaisevasti. Rachel kurkotti päätään ja nappasi punertavat saniaspallot hampaisiinsa ja pureksi varovaisesti. Hänen koko takavartalonsa oli veressä ja suusta pulppusi hieman verta. "Koita kestää", pyysin mielessäni. Tämä tästä vielä puuttuikin. Oli aihetta pelätä sitä ihmisten tietä. He vain tuhosivat. Se metallinen juttukin, millä se ihminen osoitti Rachelia. Aistin siitä lemuavan pahuuden ja kuoleman. Olin jähmettynyt kauhusta, mutta onneksi varajohtajamme ja Kaze ehtivät ennen ihmistä. Se ääni oli korvia vihlova. Se kaikui yhä korvissani varoituksena. Hyde tuli perässä Rachelin kehon luokse ja alkoi sekoittamaan pitsikukista tahnaa. Alyssa vain tuijotti meitä kauhuissaan, avuttomana. "Rachel, sinä parannut vielä", lohduttelin. Rachel katsoi lävitseni ruskeilla silmillään. Ne olivat niin kaukaiset. "Tähtiklaani, älä anna Rachelin kuolla tassuihini", pyysin anellen Tähtiklaanilta mielessäni. En ollut nähnyt koskaan Tähtiklaania. Ne eivät olleet näyttäneet minulle yhtäkään ennustusta. Silti tunsin Tähtiklaanin läsnäolon koko ajan. Kuulin Ianin, Redin ja Lunan kokoontuneen parantajan pesän ulkopuolelle. Alyssa asteli luoksemme ja nuoli hellästi verta pois Rachelin turkista. "Minun on haettava Inari!" kuulin Ianin huutavan. "Et saa mennä Vesiklaanin reviirille!" Red ärähti vihaisena. Pystyin kuvittelemaan Redin punaisen turkin pörrössä. "Hänen on nähtävä Rachel!" Ian intti malttamattomana. "Ei käy. Tämä ei kuulu vesiklaanilaisille", Red tuhahti pennulleen. Ehkä tätä kismitti yhä Inarin lähteminen. Tunsihan tämä Inarin jotenkin Zeron ja Rachelin kautta. "Isäsi on oikeassa", Luna myönteli yrittäen rauhoitella Iania. "Te ette ymmärrä", kuulin Ianin naukaisevan hiljaa ja sitten kääntyvän ja astelevan pois. "Hän tarvitsee aikaa ymmärtää", Luna naukaisi ymmärtäväisesti. "Hän ei koskaan pääse yli Inarin lähdöstä. Tiedän sen", Red tokaisi. Kuulin pian Redin ja Lunan tassujen askelten loittonevan. Huokaisin. Rachel näytti nielleen punasaniaiset kokonaan ja näytti hieman rauhoittuneen. "Inari...", Rachel maukaisi yhtäkkiä. Luimistin hieman korviani. Nämä kaikki katit tuntuivat olevan ihan sekaisin päästään. Rachel on pahasti haavoittunut ja ainoa asia mistä tämä puhuu on hänen pentunsa. Ehkä hän oli menettämässä järkensä. "Levitä sinäkin", Hyde pyysi rauhallisesti työntäen minulle lehteä, jonka päällä oli pitsikukkatahnaa. Nyökkäsin ja aloin hieromaan sitä Rachelin pintanaarmuihin.

Ianin näkökulma:

Pyörin ympyrää pensastunnelin edustalla. Menisinkö omin luvin Vesiklaanin reviirille? Mitä Kaylakin siitä tykkäisi? Istahdin maahan surullisena. Ei kukaan ymmärtänyt. Tiesin, että Inari halusi paeta kipua. Ja jos hän nyt ei näkisi Rachelia, hän voisi menettää tämän iäksi näkemättä tätä ensin. Hän...Hän on menettänyt jo toisen vanhemmistaan. Hänen on saatava hyvästellä Rachelkin, jos tämä aikoo liittyä Tähtiklaaniin. Yhtäkkiä tunsin lämpimän hännän selälläni. "Oletko kunnossa?" Kaira kysyi minulta varovaisesti. "Minun on mentävä Vesiklaaniin", tokaisin päättäväisenä. En tiedä, mistä se into kumpusi, mutta halusin kuunnella sisintäni. Kaira tuijotti minua hetken. "Minä tulen mukaan. Tiedän, mitä sinä sieltä haluat", Kaira haukahti ymmärtäväisesti. Niin. Hän tunsi minut todella hyvin. "Mennään nopeasti. Meillä ei ole lupaa lähteä sinne", tokaisin hopeamustalle naaralle varoittavasti. Kaira nyökkäsi ja lähti ensimmäisenä kohti pensastunnelia. Kävelin hänen vierelleen. Vasta nyt tajusin, miten Kaira oli kasvanut. Hän oli yli kaksinkertainen minuun verrattuna. Ja hänhän oli soturikin jo! Miten saatoin unohtaa? Ryntäsimme juoksuun, kohti Vesiklaanin reviiriä.