Ævintýr | maagin morsian

Siirtoloitsu (osa 10)

A/N: Heimoi, tässäpä olisi viimeinkin uusi luku, anteeksi että siinä kesti niin pitkään! Kiitos jälleen kerran mielettömästi kaikista kommenteista ja äänistä, tämä osa olisi todennäköisesti viivästynyt paaaljon myöhemmäksi ilman niitä: en voi tarpeeksi korostaa, kuinka suuri niiden merkitys minulle on! Kiitos myös todella paljon kaikille, jotka ovat äänestäneet Ævintýria Suomen Wattpad Awardseissa. :) Toivottavasti kerrotte jatkossakin, mitä mieltä olette!

** 

Ýmissin vierailun aamuna minä letitän hiukseni tiukaksi palmikoksi.

Kampaus ei ole erityisen kaunis, ei samalla tavalla kuin se, jonka valmistelijat tekivät minulle Seremoniassa - vailla ylimääräisiä koristeita, kukkia. Se on kuitenkin siisti ja huolellinen. Sellainen, joka yllään voi esittäytyä Väelle vailla katumusta, ajattelen katsellessani peilikuvaani.

Ilmeeni on aavistuksen uhmakas, leukani koholla. Kaksi päivää olen väittänyt itselleni, ettei metsänpeitto hermostuta minua, mutta silti nukuin edellisenä yönä kaikkea muuta kuin hyvin. Helpotuksekseni väsymys ei silti näy katseestani: en halua Valven saavan päähänsä, että hänen on sittenkin parempi lähteä matkaan yksin.

Emme ole olleet tekemisissä juurikaan Närrin käynnin jälkeen, sillä matkan valmistelut ovat pitäneet Valven tavallistakin kiireisempänä. Niinä harvoina kertoina kun olemme nähneet, hän on kuitenkin kertonut minulle kaikenlaista tärkeää Ýmissistä ja Väestä – nyt esimerkiksi tiedän, että Muori on heidän johtajansa, ja että he eivät pidä nimityksestä maahinen.

"Väellä on omat oikkunsa, mutta he kohtelevat vieraitaan hyvin. Sinulla ei tule olemaan hätää."

Valven sanat kaikuvat päässäni noustessani peilipöydän äärestä. Varmistan vielä kerran, että minulla on kaikki tarvittava matkaa varten, ja lähden etsimään häntä.

Löydän Valven kirjaston perältä, tutkimasta nahkakantista teosta, jota olen nähnyt hänen lukevan aiemminkin. Askeleeni kuullessaan maagi sulkee kirjan ja asettaa sen omalle paikalleen hyllyllä, kääntyen puoleeni.

Me tarkastelemme toisiamme hetken ääneti. Valven tummanpuhuva vaatetus tuntuu sulautuvan lähes kokonaan huoneen syviin varjoihin, mutten silti voi olla huomaamatta, että hänen asunsa on hyvin samankaltainen kuin Seremoniassa. Väki odottaa selvästi tapaavansa voimakkaan ja korean Kalvaslinnan maagin, korppikuninkaan.

Tai, oikeammin korppikuninkaan ja hänen morsiamensa. Minulla ei ole ylläni valkoista mekkoa, mutta olen silti pukeutunut hienommin kuin tavallisesti. Vartaloani kevyesti myötäilevässä, ruskeansävyisessä tunikassa on kuitenkin helppo liikkua, eivätkä edes puvun koristeellinen nyöritys tai hihansuiden kauniit kirjailut saa minua tuntemaan oloani pyntätyksi muukalaiseksi.

"Vaikutat olevan valmis", Valve toteaa katseidemme kohdatessa. Vaikka yritän, en osaa päätellä, mitä mieltä hän on ulkoasustani. "Kerroin Eddalle, että palaamme takaisin pimeään mennessä. Sopiiko se sinulle?"

Nyökkään, jolloin Valve viittoo minua seuraamaan itseään.

"Edda ei taida pitää siitä, että lähden mukaasi", sanon kävellessäni Valven perässä pitkin kalvaslinnan hämärää pohjoiskäytävää. En ole varma, mitä teemme siellä: käytävän huoneet ovat niitä, joihin minulla ei ollut pääsyä tutkiessani linnaa ensimmäisen kerran. Muistan yhä selkeästi, miltä taikuuden yhtäkkinen paino tuntui yrittäessäni painaa perimmäisen huoneen ovenkahvaa alas.

Nyt Valve kuitenkin avaa sen samaisen oven vaivatta, aivan kuin mitään suojaloitsua ei olisi koskaan ollutkaan. Huomaan, etteivät sanani yllätä häntä. "Sanoiko hän sinulle jotakin?"