Ævintýr | maagin morsian

Matka (osa 28)

A/N: Tätä lukua oli alun suunnattomien hankaluuksien jälkeen todella mukava kirjoittaa, toivottavasti sitä on myös mukava lukea! Kiitos taas hirmuisesti kommenteista ja äänestämisestä, en olisi saanut tätä lukua kirjoitettua näin nopeasti ilman niitä.

**

"Vaikutat tänään hiukan rauhattomalta."

Nostan katseeni yllättyneenä Valven suuntaan. Maagi tarkastelee minua pöydän yli kulmat aavistuksen koholla, aivan kuin ei olisi varma, tulisiko hänen olla opettajanani asiasta turhautunut vai huolissaan. Hänen äänensä on silti pelkästään pehmeän utelias.

"Johtuuko se matkasta?"

Tunnen huonon omantunnon vihlaisun. Oppituntimme on kulunut maagin työhuoneessa tavalliseen tapaan lukuun ottamatta sinne tänne harhailevia ajatuksiani. En ole vielä koskaan keskittynyt Valven opetukseen yhtä kehnosti.

"Niin kai." Irrotan otteeni sulkakynästä ja jään tuijottamaan kirjoittamiani sanoja todella näkemättä niitä. Oloni on ollut koko aamun ristiriitainen, innostunut ja hermostunut samalla kertaa. "En ole käynyt aikaisemmin lähelläkään rannikkoa. Ja siitä on pitkä aika. Kun olen viimeksi ollut..."

"Muiden ihmisten parissa", Valve päättää lauseen kysyvästi puolestani. Kun nyökkään, hän sanoo:

"Älä huoli. Kaikki tulee sujumaan hyvin."

Paikka, jonne suuntaamme, on nimeltään Merka. Valven mukaan se on eloisa, kalastusperinteestään tunnettu pohjoisen rannikkokaupunki, jonka väkimäärä moninkertaistuu aina markkinapäivien aikaan. Jopa minä olen kuullut kaupungin nimen mainittavan joskus Kalhaman kauppiaiden keskuudessa.

Sitä en sen sijaan tiennyt, että Merkaa johtava neuvosto on jo vuosikymmenien ajan tottunut pyytämään ongelmiinsa maagien apua. Kesäkuukausien kuihtuessa rannikolle saapuvat vuosittain myrskyt, jotka ilman Valven taikuutta repisivät kaupungin irti perustuksiltaan.

"Maageilla ja Merkan neuvostolla on pitkä yhteinen historia", Valve kertoi minulle aiemmin määränpäästämme. "Heidän suhtautumisensa taikuuteen on monia muita pohjoisen ihmisiä selvänäköisempi, eivätkä he kavahda sen taitajia. Siinä mielessä Merka muistuttaa etelän alueita."

Meidän on määrä lähteä matkaan, kunhan tämänpäiväinen oppitunti on lopussa. Valmistautumisemme poikkeaa tällä kertaa varsin paljon toisistaan. Valve on pukeutunut myrskyjen taltuttamista varten jälleen koreasti, kunnioitusta herättävän korppikuninkaan tavoin. Minulla sen sijaan on ylläni arkinen tunika, jonka voisi nähdä kenen tahansa maalaistytön päällä. Toisin kuin Ýmississä, ainoa taikuus, jota kannan, on omani.

"Merkassa sinulla ei ole käyttöä krafjalla. Lupaan, ettei sinun tarvitse tällä kertaa paeta yllättäen tai raahata minua henkesi kaupalla pois vääristyneen taikuuden kynsistä." Valve yritti pitää äänensä sen sanoessaan kevyenä, vaikka hänen ilmeensä oli hetken verran paljonpuhuvan synkkä. Ýmissin muisto ei ole päästänyt täysin irti kummastakaan meistä.

Silmäilen hajamielisesti asuani samalla kun tunnustelen, että matkaa varten tekemäni palmikko on ehjä. Sekä krafjan puuttumiselle että huomiota herättämättömälle ulkomuodolleni on syynsä. Minä ja Valve matkustamme Merkaan yhdessä, mutta kaupungissa tiemme eroavat: olen siellä pelkkä paikalle sattumalta saapunut ei-kukaan, ohikulkija. Osittain se johtuu hovista, mutta myös siitä, että tuntemattomana minun on helpompi kulkea ihmisten keskellä. Pystyn seuraamaan Valven työskentelyä muun väen joukosta ilman, että kukaan kiinnittämään huomiota läsnäolooni.

Olen päätöksestä tahtomattani helpottunut: maagin seuralainen veisi välittömästi kaikkien huomion, ja tiedän aivan liian hyvin, ettei se olisi pelkästään myönteistä. Muistan yhä kalvaslinnaan saapuneiden viestintuojien säälivät katseet.