Ævintýr | maagin morsian

Etäisyys (osa 40)

A/N: Heimoi taas! Minun oli tarkoitus julkaista tämä luku vähän myöhemmin, mutta olen saanut niin mukavia kommentteja ja kaikkea, että mitäpä sitä odottamaan. Kiitos jälleen kommenteista ja äänistä! <3

**

"Maageihin ei suhtauduta kaikissa paikoissa myötämielisesti, Alisa-neiti. On kyliä, joissa ajatellaan, että Valve-herran taikuus on jotakin pimeää ja vaarallista, veritaikuuden kaltaista. He turvautuvat hänen apuunsa yleensä vain äärimmäisessä hädässä."

"Mutta he tekevät niin silti. Ensin he pyytävät hänen apuaan ja kohtelevat häntä sen jälkeen huonosti. Eikö niin?"

Ääneni on kireä ja kiihtynyt. Tuijotan sylissäni olevaa puurolautasta, josta olen maistanut vasta vähän. Eddan valmistama aamiainen on maittavaa kuten aina, mutta ruokahaluni vaikuttaa täysin kadonneen. Tuntuu, että pystyn ainoastaan siirtelemään lusikkaa lautasella levottomasti puolelta toiselle.

En saa sitä mielestäni. Kuinka loputtoman väsyneeltä Valve edellisenä iltana näytti, kaiken toivonsa kadottaneelta. Tieto, että kyseessä oli ilmeisesti jotakin hänen auttamiensa ihmisten aiheuttamaa, herättää minussa kurkkua korventavan suuttumuksen. Haluan ajatella sen olevan sydäntäni kalvavaa ahdistusta ja epävarmuutta parempi.

"Siinä ei ole mitään järkeä. He eivät ansaitse hänen apuaan", lisään kiivaasti.

Eddan kaarnakasvot ovat kurtistuneet hiljaisesta surusta. Hän näytti samalta myös edellisiltana tuodessani hänelle pyykit ja mansikat, mutta vielä silloin kumpikaan meistä ei ollut valmis puhumaan asiasta. En voi olla miettimättä, kuinka iso osa Valven synkkyydestä oli kietoutunut sidoksen takia hänen omaansa. Mitä Valven tunteista hän silloin tunsi.

Toisin kuin minä, Edda ei ole kuitenkaan vihainen. Hän parsii jälleen yhtä Valven paitaa tulisijan ääressä, harkitsee seuraavia sanojaan pitkään. Matalina kytevät liekit luovat taloudenhoitajan ympärille lempeän hehkun.

"Se ei ole yksinkertaista, Alisa-neiti. On totta, että on ollut myös maageja, jotka ovat käyttäneet voimaansa väärin. Ihmiset ovat joutuneet kokemaan sen aikojen saatossa. Lisäksi Seremonia -" Edda vaikenee ja katsoo korjailemaansa paitaa. Hän jatkaa hetken epäröinnin jälkeen:

"Seremonia sai monet ihmiset uskomaan, että isäntä todella on yksi sellaisista maageista. Jotka ottavat voimansa turvin mitä haluavat."

Kuten ilmeisesti kalvaslinnan isäntä ennen häntä, jossakin määrin. Maagi, joka teki hovin kanssa sopimuksen Seremoniasta alun perin. Otsani rypistyy miettiessäni kaikkea, mitä Valve on minulle mestaristaan kertonut.

"Siinä tapauksessa he eivät suostu näkemään ilmiselvää totuutta. Valve ei ole sellainen. Hän on kaukana siitä."

Korppikuningas, joka ajattelee aina ennemmin muita kuin itseään. Mistä syystä hän minut Seremoniassa valitsikin, sillä ei ollut mitään tekemistä haluamisen kanssa. Sen pitäisi olla huojentavaa, joten miksi sen myöntäminen tuntuu nyt niin kivuliaalta? Pudistan kysymykselle voipuneesti päätäni, vaihdan jälleen lusikan paikkaa. En kykene setvimään kaikkia sisälläni vallitsevia kipeitä solmuja.

Edda kurottautuu koskettamaan kättäni. Hänen ilmeensä on alakulonkin läpi myötätuntoinen.

"Tärkeintä isännälle on, että te tiedätte sen, Alisa-neiti. Hän toipuu eilisestä kyllä. Toisinaan hän vain murehtii... on kovin helppoa eksyä oikealta polulta, kadottaa tiensä. Hän ei halua niin käyvän itselleen."

Katson Eddaa hämmästyneenä: en odottanut kuulevani jotakin sellaista. Avaan suuni kysyäkseni enemmän, kun äkkiä keittiön lattialle lankeaa varjo. Käännyn ja näen Valven seisovan ovensuussa, katsovan minua ja Eddaa tutkimaton ilme kasvoillaan. Selkärankaani pitkin kulkee yllättynyt sävähdys.