Ævintýr | maagin morsian

Merka (osa 29)

A/N: Hei taas, pitkästä aikaa! Anteeksi jälleen tästä tauosta, ja kiitos hirmuisesti äänistä ja kommenteista, kuten aina. <3

**

Ensivaikutelmani perusteella Merka on mutkittelevien kivikatujen ja niitä kehystävien rakennusten ahdas, suolalta tuoksuva sommitelma.

En ole aiemmin vieraillut yhtä suuressa kaupungissa. Tavernoja on useita, muutama niistä jopa vastakkaisilla kaduilla, minkä lisäksi erotan monenlaisia puoteja ja pajoja kiinni toistensa kyljissä. Tänään kaiken keskiössä on kuitenkin vilkas, elämää kuhiseva markkina-aukio. Huomaan jo kaukaa, kuinka ihmiset tungeksivat sen luona suurena meluisena joukkiona, parveillen levottomasti sinne tänne kuin varpuset. Tyhjää tilaa ei juuri ole.

Katson näkymää silmät laajenneina. Kyse ei ole siitä, että se olisi minulle täysin vieras: väkeä riitti paljon myös Kalhamassa aina markkinoiden aikaan. Pohjoisten kylien lisäksi kauppiaita saapui paljon kaikista mahdollisista ilmansuunnista.

Entisen elämäni markkinapaikkaa ei voi silti mitenkään verrata tähän. Ympäriltäni kantautuu jatkuva puheensorina ja huudahtelu, hevosten levoton hirnunta. Äänten paljous sekoittuu tuuleen, jota edes Merkaa suojaavat muurit eivät pysty vaimentamaan. Kalvaslinnassa vietettyjen vaitonaisten päivien jälkeen meteli ja ihmisvilinä tuntuvat kovin ylenpalttisilta.

"Onko kaikki kunnossa, tyttöseni?"

Havahdun ihmetyksestäni ja tajuan, että eräs Merkaan samaan aikaan kanssani matkannut iäkäs nainen on kääntynyt katsomaan minua. Hänen kasvonsa ovat tummat ja ahavoituneet, äänestä kuultaa läpi laulava eteläinen nuotti. Olen huomaamattani hiljentänyt kävelyni melkein pysähdyksiin. Se kaiketi herätti hänen huomionsa.

Voi, ei tässä mitään. On vain vaikea tottua väenpaljouteen sen jälkeen, kun on asunut kuukausia vähäsanaisen maagin luona.

Tukahdutan ajatuksen ja hymyilen naiselle tavalla, joka on toivoakseni rauhoittava. Samalla nopeutan kulkuani pysyäkseni paremmin hänen ja hänen seurueensa perässä. He ovat saapuneet kaupunkiin ainakin osan matkaa jalkaisin: vankkureiden sijasta joukon tuomiset mahtuvat pieneen ponin vetämään kärryyn. Kangas peittää kärryjen sisällön, mutta arvelen sen koostuvan jostakin syötävästä.

"Tarkoitukseni ei ollut huolestuttaa", sanon. "Tämä on ensimmäinen kertani Merkassa."

Nainen nyökkää selitykselleni ymmärtäväisen oloisesti. Hiukan kumarasta olemuksestaan huolimatta hänen askeleensa ovat tungoksessa varmat ja ripeät.

"Merka on markkinapäivinä yhtä levoton kuin meri, jonka vierelle se on rakennettu. Moinen voi pistää tottumattoman pään pyörälle."

Meri. Tiedän nyt, että tuulen kuljettama vieras tuoksu kuuluu merelle. Saapuessamme Merkaan näin kaupungin muurien liepeillä välähdyksiä tummasta vedestä, joka vaikutti jatkuvan silmänkantamattomiin asti. Minun oli hillittävä haluni poiketa reitiltä päästäkseni tutkimaan sitä lähemmin.

Muiden matkaajien puheiden perusteella Merkan satama ja samalla osa rantaviivaa sijaitsee kaupungin muurien sisäpuolella, mutten ole vielä nähnyt kumpaakaan - ainoastaan tuntenut huulillani suolan maun. En voi olla pohtimatta, onkohan Valve jo saapunut. Kauempana erottuva taivaanranta ei vaikuta erityisen uhkaavalta, mutta silti siinä on painostavuutta, joka muistuttaa etäisesti mustanpuhuvista pilvistä ja rankkasateesta.

Minä ja vanha nainen seurueineen saavutamme ennen pitkää markkina-alueen reunan. Ennen teidemme eroamista hän kääntyy huikkaamaan minulle metelin yli:

"Sukuni kasvattaa Merkan maukkaimmat hedelmät. Kunhan olet toipunut hämmästyksestäsi, vieraile toki kojullamme."

Vastaan kehotukseen pienellä hymyllä. Naisen puheet tuovat mieleeni Valven pyynnön ostaa ruokatarpeita Eddalle.