Ævintýr | maagin morsian

Raja (osa 44)

A/N: Heimoi pitkästä aikaa! :) Pahoittelut vielä kerran pitkästä tauosta, joka johtui tosiaan opiskelukiireistäni. Pyrin palaamaan vähintäänkin luku kerran kuukaudessa -kirjoitustahtiin, mutta toivon mukaan saan julkaistua myös tiheämmin. Kiitos vielä kertaalleen kaikista kommenteista ja äänistä, kuten aina. <3 Tauon jälkeen oli aika vaikea palata kirjoittamisen pariin, ja palautteenne lukeminen on tsempannut siinä suuresti. Toivottavasti pidätte tästä luvusta.

Hehkutan myös taas, että Ævintýrista, tällä kertaa Alisasta, tehtiin tässä välissä aivan ihanaa fanitaidetta. Kuva on Instagramilla yksityisellä tilillä, joten en sitä tänne linkkaa, mutta äää, se on niin kaunis ja olen niin onnekas! <3 <3

**

Kuumeeni pahin vaihe laantui sen yön aikana.

Olen vuoteenomana kuitenkin vielä kolme seuraavaa päivää, lähinnä Valven ja Eddan käskystä. En jaksa vastustella. Suurimman osan ajasta vain nukun, kerään takaisin huvenneita voimiani. Vähän kerrallaan viimeisetkin kylmän jäljet päästävät otteensa minusta heltiämään.

Myös pahin ahdistus pysyy loitolla. En uneksi enää menneisyyden mustista hetkistä.

Neljäntenä aamuna herään ja huomaan, että oloni on viimein kuten aina ennenkin - hiukan tavallista levottomampi vain. Usean päivän toimettomuus väreilee sormenpäissäni, patistelee minua liikkeelle. Nousen ylös yrittäen olla välittämättä Valven sängyn lämmöstä, joka houkuttelee jäämään vielä hetkeksi. Olen ollut aloillani tarpeeksi pitkään.

Aamutoimet tehtyäni suuntaan keittiöön syödäkseni aamiaista ja auttaakseni Eddaa. Näen taloudenhoitajan ilmeestä, että hän soisi minun lepäävän vielä.

"Minulla ei ole mitään hätää", kerron hänelle tarttuessani puurokauhaan, ja huojennuksekseni todella tarkoitan sitä. Kuinka hyvältä tuntuukaan kävellä ilman sumun painoa päässäni. "Mutta lupaan kyllä olla varovainen."

Edda taputtaa käsivarttani. "Älkää käsittäkö väärin - on mukava nähdä teidät jalkeilla, Alisa-neiti. Myös isäntä ilahtuu. Hän on ollut niin kovin huolissaan teistä."

Huomautusta seuraa hiljaisuus. Minä kauhon puuroa lautaselle hyvin keskittyneesti.

"Onko Valve -" Sotkeudun äkkiarvaamatta sanoihini. Vaikenen ja yritän uudelleen. "Hän ei vaikuttanut olevan työhuoneessaan, kun lähdin yläkerrasta."

"Valve-herra on suorittamassa työtehtävää. Hän ei aikonut olla pitkään poissa." Edda katsahtaa minuun. "Siltä varalta, että olonne sittenkin huononee."

Yritän parhaani mukaan olla miettimättä, onko kyseessä Eddan oma oletus vai jotakin, jonka Valve todella kertoi hänelle - sidoksen kautta tai muutoin. Istahdan omalle paikalleni ja sanon puurolautasta tiiviisti tuijottaen:

"Kuten sanoin, minulla ei ole mitään hätää. Mutta, jos hän vain ennättää... jatkaisin mielelläni oppituntejani tänään. Voisitko välittää hänelle sellaisen viestin? En tahtoisi olla enää toimettomana."

Edda ei peittele tyytyväisyyttään. "Kyllä, Alisa-neiti. Ilmoitan hänelle, että voitte jo paremmin."

Loput aamun tuntini kuluvat keittiössä. Edda on päättänyt leipoa leipää, ja minä teen itseni kiireiseksi auttamalla häntä. Huoneen valtaa pian erilaisten mausteiden pehmeänmakea tuoksu, kotoisa ja tuttu aherrus. Huomaan, kuinka paljon jo pelkästään muutamat päivät vuoteenomana ovat saaneet minut kaipaamaan sitä.

Olen juuri laittamassa sämpylöitä paistumaan, kun Edda sanoo:

"Isäntä on palannut, Alisa-neiti. Oppituntinne voi alkaa, kunhan te olette valmis."