Ævintýr | maagin morsian

Kuningas (osa 67)

A/N: Heimoi, tässäpä olisi pitkästä aikaa uusi luku, pahoittelut, että siinä kesti näin kauan! Toivottavasti pidätte, ja saa myös ehdottomasti sanoa, jos jokin kohta tökkii tai tuntuu hassulta. Totesin, että editoin tätä ikuisesti, jos en nyt julkaise. Kiitos jälleen paljon kaikista kommenteista ja äänistä. :)

**

 "Voinko kysyä jotakin?"

Sanani jäävät kaikumaan kuninkaanlinnan käytävällä. Minä kävelen jälleen Simonin ripeiden askelten johdattamana, käsivartemme liittyneinä yhteen. Näen hänen silmäilevän ympärilleen ja pohtivan, onko tämä paikka turvallinen keskustelulle. Aiemmin hän kertoi, että oli valinnut meitä varten reitin, joka olisi mahdollisimman hiljainen.

Jollain tapaa se kaikki huojentaa mieltäni. Hän ei siis luota krafjan tarjoamaan suojaan sokeasti. Muistutan itseäni siitä, että myös minun on tehtävä samoin.

"Niin kauan kuin pysymme linnan tässä siivessä", Simon sanoo viimein ja hidastaa aavistuksen askeleitaan saapuessamme uuteen käännökseen. "Mitä tahdotte tietää?"

Odotan niin kauan, että olemme tyhjäksi osoittautuvan käytävän suulla, ja tunnustan sitten:

"Tahtoisin tietää sinusta. Kuinka oikein olet päätynyt tekemään sitä mitä teet?"

Vakoilemaan hovia ja Edmundia Valven puolesta. En lausu sanoja ääneen, mutta tiedän Simonin tietävän mitä tarkoitan. Hänen kasvoillaan käy yllättyneisyys, kuin hän ei olisi tullut ajatelleeksi, että saatan olla kiinnostunut hänen tarkoitusperistään.

Minä jatkan kiireesti, jotta ehdin sanoa sanottavani ennen käytävän päättymistä:

"Ehkä tämä ei ole oikea aika sille. Mutta tahtoisin ymmärtää, miksi joku hoviväestä on valmis tekemään tällaista hänen vuokseen."

Simon on saanut ilmeensä hallintaan. Näen hänen miettivän, mitä vastata.

"Valve-herra ei ole kertonut syistäni teille?"

"Hän sanoi, ettei se ole hänen tarinansa kertoa. Hän luottaa sinuun kuitenkin ehdottomasti. Kyse ei ole siitä."

En epäile Valven luottamusta. Hän ei ehkä kertonut minulle syytä Simonin rooliin, mutta hän kertoi monta muuta asiaa tietolähteestään, tapoja, joilla Simon on häntä vuosien varrella auttanut. Ne vakuuttivat minut tarpeeksi.

Mutta – haluaisin silti kuulla asiasta Simonilta itseltään. Hänen teoistaan riippuu niin paljon.

"Mikäli et tahdo tai voi kertoa, ymmärrän sen kyllä."

"Ei, ei. Teidän on luultavasti parempi tietää. Myös sen vuoksi, mitä teillä on edessänne." Simon miettii jälleen. "Meillä ei ole paljoa aikaa, mutta voin kertoa teille lyhennetyn version, mikäli tahdotte."

Minä nyökkään. Simonin katse pyyhkäisee arvioivasti käytävää ennen kuin hän jatkaa hitaasti:

"Valve-herra pelasti veljeni hengen. Se teidän on kaikkein tärkeintä tietää. Hän työskenteli niihin aikoihin laillani täällä linnassa, talleilla. Eräänä päivänä hän... sotkeutui tietämättään asioihin, joihin hänen ei olisi pitänyt. Niihin liittyi taikuutta, jonkinlainen kirous. Se oli kuin suoraan kalastajavaimojen tarinoista. Hän väitti henkien seuraavan liikkeitään, näki kauheita painajaisia... Ennen pitkää hän oli kuin pelkkä varjo entisestä, helposti hymyilevästä veljestäni."

Simonin ääni hiipuu. Kuulemani muistuttaa minua ikävän paljon metsänpeitosta. "Joten sinä pyysit Valven apua?"

"En heti. Kukaan hovissa ei tuntunut olevan kiinnostunut veljeni kohtalosta, enkä tiennyt itse tarpeeksi taikuudesta, en ketään, jonka puoleen olisin voinut kääntyä. Sitten kuulin sattumalta, kuinka eräs keittiötytöistä kertoi pohjoisen metsien kätköissä asuvasta maagista. Se vaati hiukan suunnittelua, mutta onnistuin lähettämään Valve-herralle kirjeen. Muistan, kuinka yksi hänen korpeistaan toi vastauksen suoraan minulle."