Ævintýr | maagin morsian

Extra: Tanssi (Alisa/Valve)

A/N: Moikka, tässäpä olisi pieni extraluku Alisasta ja Valvesta. Nämä tapahtumat sijoittuvat osien 64 ja 65 väliin. :) Tällaista varsin mutkatonta fluffya, jonka lukeminen ei ole kuitenkaan välttämätöntä päätarinan ymmärtämiseksi. Mukavaa marraskuuta!

**

"Tässä."

Minä tartun kiitollisena Valven ojentamaan hehkuviinimukilliseen, teen hänelle tilaa vierelläni. Olen tuijottanut niin pitkään tulisijassa rätiseviä liekkejä, että hätkähdän huomatessani muualle lukusaliin kertyneen pimeän. On jo paljon myöhäisempi kuin kuvittelin.

"Vieläkö Edda oli hereillä?" kysyn Valven istuutuessa sohvalle. Hänen iholleen on tarttunut käytävien talvista kylmää. Painaudun kiinni hänen kylkeensä karkottaakseni sen.

"Vielä. Jokin huominen ateria kaipasi ilmeisesti valmisteluja." Valve sanoo sen puoliksi huokaisten. Häntä ja hänen taikuuttaan ympäröi väsymys. Ymmärrän syyn siihen aivan liian hyvin: myös oma valoni on tavallista himmeämpi. "Kerroin hänelle, että hänen olisi parempi levätä, mutta hän ei tainnut uskoa minua. Olen yrittänyt pitää Eddan mahdollisimman etäällä omista tunteistani, mutta tämä tilanne... Se vaikuttaa väistämättä myös sidokseen."

"Kunhan vain kumpikaan teistä ei murehdi yksin", minä muistutan. Valve hipaisee käsivarttani.

"Lupaan, että ei. Matkasi hoviin huolettaa minua – se on totuus. Tuntuu mahdottomalta päästää sinut lähtemään. Mutta uskon myös, että kunhan vain suunnittelemme kaiken mahdollisimman tarkasti, selviämme. Tavalla tai toisella me selviämme. Sanoin myös Eddalle niin."

En erota hiljaa lausutuista sanoista epäröintiä. Valve kääntelee mukiaan käsissään, hengittää hehkuviinin mausteista tuoksua. Tunnen, kuinka hän sallii itsensä rentoutua vierelläni. Minä keskityn juomaan omaa mukillistani vaitonaisena. Sen lämpö ja Valven läheisyys karkottavat sisimpääni kalvavan hermostuksen, ainakin hetkeksi. Olemme keskustelleet matkastani hoviin niin pitkään ja perusteellisesti, ettei siihen liittyviä sanoja tunnu olevan lainkaan jäljellä.

Hyvä, minä ajattelen. Päätän, että tänä iltana en tahdo kummankaan meistä miettivän enää mitään Edmundiin liittyvää.

"On eräs asia, jota olen halunnut jo pitkään kysyä sinulta", kerron Valvelle.

"Hmm? Millainen asia?"

"Muistatko Ýmississä järjestetyt pidot?"

Valve liikahtaa niin, että kykenee tarkastelemaan minua uteliaasti. "Tietenkin."

"Siellä oli pieni maahistyttö, joka puhui sinulle – kuiskasi jotakin korvaasi. Mitä hän oikein sanoi silloin?"

"Pieni maahistyttö...? Ah. Se punatukkainen, jonka äiti pelkäsi, että pahastuisin?" Valven ilme muuttuu entistäkin uteliaammaksi. "Kuinka se oikein on jäänyt mieleesi?"

Minä liikahdan koskettaakseni hänen suupieliään.

"Koska sinä hymyilit. En ollut nähnyt aitoa hymyäsi aiemmin."

Valve huokaa pienesti sormenpäitäni vasten.

"Olen ollut kovin kurjaa seuraa niihin aikoihin."

"Hys. Ei synkistelyä. Mutta tahtoisin tietää, miksi juuri se maahistyttö sai sinut hymyilemään sillä tavoin."

Sanon sen kaikkein päättäväisimmällä äänensävylläni. Valven kasvoille kohoava hymy on niin leveä, että hänen silmänsä siristyvät.

"Hyvä on. Hän kertoi minulle ystävänsä väittäneen, ettei hän uskaltaisi puhua juhlissa maagille ja tämän morsiamelle. Käsittääkseni kyseessä oli jonkinlainen veto. Hän oli hyvin tyytyväinen itseensä."