No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

8. Flirttaileva

Aleksi

Olimme juttelemassa Nikon kanssa mahdollisesta mökkilomasta, joka voisi olla tällä viikolla. Kalenterissa ei ainakaan ollut mitään muutakaan tekemistä seuraavaksi viikoksi, joten menimme sinne jos vain pääsimme.

Samassa Tommi, Olli ja Joel palasivat ostoksista päätellen kaupasta. Hymyilin Ollille nähdessäni hänet jälleen. Hän valitettavasti meni sohvalle istumaan, sillä Niko ja Joel keskustelivat jotakin takanani.

"Little Man, mä haluun kuulla miltä se viimesin versio kuulostaa", Joel sanoi minulle, joten jätin kalenterin Nikolle ja lähdimme kuuntelemaan uutta biisiämme. Niitä nimittäin riitti, kaikkia emme edes aikoneet julkaista. Välttämättä.

Joel hyräili kuulokkeet päässään ollen selkeästi tyytyväinen työmme jäljestä. Niin pitikin olla. Ja juuri sen takia loma oli todellakin ansaittua. Sitten alkaisi parin viikon keikat, nukkumisesta ei ollut tietoakaan. Matkustamista paikasta A paikkaan B. Siitähän me olimme haaveilleet.

Hetken päästä blondi otti kuulokkeet pois päästään ja nyökytteli päätään, ennen kuin lähti jonnekin. Samassa basistimme ilmestyi luokseni hymyillen. "Mistä te ootte puhunu?" hän kysyi istuen pokkana syliini pienelle työtuolille.

"Mökkilomasta Hokan mökille. Keskiviikkona pitäs varmaa jo lähtee nii oltas torstaista eteenpäin siellä, nautittas näitten apinoien seurasta ja tällasta", selitin upoten jälleen hänen sinivihreisiin silmiin.

"Mä kyllä nautin enemmän sun seurasta", Olli kuiskasi asettaen kätensä poskelleni hellästi. Tunsin poskieni alkavan punoittamaan hänen sanoista, oliko hänen pakko olla aina noin flirttaileva? Hän tiesi aina mitä teki ja nautti reaktioistani.

"Eikö viikonloppu riittäny?" hymähdin pitäen silti katsekontaktia yllä. "Ei todellakaa", hän hymyili vilkaisten huuliani. Perhoset vatsassani villiintyivät ja sykkeeni nousi, tätäkö oli olla helvetin rakastunut?

"Miten sä muuten pääsit nii nopeesti mun luo?" kysyin vaihtaen kokonaan puheenaihetta. "Tulin pyörällä. Meillä on varastossa asukkaille vapaasti käytettävissä muutamii pyörii", hän kertoi leikkien hiuksillani.

"No sehän selittääki. Mut.. kiitti oikeesti ku et jättäny mua yksin", kiitin ujosti varmasti punastuen uudestaan. "Ei mitää, sulle ei olis todellakaa ollu hyväks olla sillon yksin", Olli hymyillen hieman minulle.

Olli

Kävelimme Aleksin kanssa kotia kohti keskustellen keikoista ja kaikesta mitä vain mieleen tuli. "Mitä mun pitää tehä et Rilla ei vihottelis mulle aina ku oon sun luona?" naurahdin huvittuneena.

"Sen pitää huomata ettet oo vaaraks mulle. Ja.." Aleksi aloitti, mutta jostain syystä ei vastannut loppuun. "Niin?" odotin jatkoa kääntäen katseeni häneen. "Et.. vietän ihan vapaaehtosesti sun kaa mun vapaa-ajan", hän sanoi hiljaa.

Luoja miten suloinen hän oli. "Voi kiitos", hymyilin ja otin häntä kädestä. Se sai mustahiuksisen kääntämään katseensa minuun. "Oleppa hyvä", hän hymyili ujosti.

Pian olimme tuon rivitalon kohdalla. Olisin halunnut jutella meidän väleistä, mutta en saanutkaan enää suutani auki. "Nähään ilmeisesti huomenna", Aleksi sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Tehää nii", hymyilin lähtien hitaasti jatkamaan matkaani. Seurasin kuinka mies meni sisälle asuntoonsa ja Rilla oli heti häntä vastassa niin kuin aina. Pian hän sulki oven kääntämättä katsettaan taakse.

Jatkoin matkaani ajatuksissani. Meidän olisi oikeasti pitänyt puhua väleistämme, mutta miten sen olisin ilmaissut? Varmaan vain sanomalla suoraan, mutta jostain syystä en vain uskaltanut.

Se mies vain oli koko ajan ajatuksissani, en vain voinut sille mitään. En pystynyt lopettamaan haaveilemista meistä. Jos se ei koskaan olisi totta? Olisiko minun vain pitänyt yrittää unohtaa hänet ja mennä elämässä eteenpäin? Ei onnistunut.

Huokaisten kaivoin puhelimeni taskustani ja olin jo soittamassa Aleksille, mutta en tiennyt mitä olisin sanonut. Eihän minulla ollut mitään järkevää asiaa. Ei helvetti, miksi en käyttänyt tilaisuuksiani?

***

Kuuntelen just Bessin Rakastan en rakasta et aika läppä 🥲 ja tgayhasdisappeared69 sanoi Ollin silmien värin 🤝