No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

41. Ne kolme sanaa

Aleksi

Olimme viimein päässeet takaisin yhteiseen kotiimme. Oli jo aika myöhä, sillä olimme olleet Nummelassa vielä iltapäivälläkin. Äiti oli ilahtunut todella, kun näki meitä heti seuraavana päivänä uudestaan.

Kerroimme hänelle miten Ollin luona oli mennyt, hän oli kuunnellut ja ihmetellyt meidän kanssa Ollin vanhempien käytöstä. Ja äiti toivotti meidät aina tervetulleiksi kotiin, poikaystäväni oli heti osa perhettä.

Olisin halunnut mennä suoraan nukkumaan, mutta Rilla piti käyttää vielä kävelyllä. Ja kello oli kahdeksan, vielä ei ollut hyvä idea alkaa nukkumaan. Joten juoksin pikkukoiran perässä ympäri taloa yrittäen saada sen valjaisiin.

"Rimppu nyt mentii", huokaisin jo hieman turhautuneena. "Karkulaisenne, olkaa hyvät", Olli virnisti ilman paitaa ojentaen minulle Rillan, joka oli hänen sylissään. "Kiitoksia", hymyilin ja painoin nopean suudelman tuon huulille.

Lähdin Rillan kanssa ulos pimeään iltaan. Poikaystäväni jäi kotiin, ilmeisesti hän oli menossa suihkuun. Halusin olla hetken aikaa omien ajatuksieni kanssa ja nauttia pikkukoiran seurasta. Ja raikkaasta ulkoilmasta.

Tuntui jotenkin helvetin pahalta, ettei Ollilla ollut samanlaista lapsuutta, kuin minulla. Tarkoitin, ettei hänen vanhemmat kannustaneet häntä, he valehtelivat omalle lapselleen eivätkä hyväksyneet häntä.

Luulisi oikeasti omien vanhempien hyväksyvän oman lapsensa, oli hän millainen tahansa. Alkoi oikeasti vituttamaan, miksi he eivät sanoneet suoraan, ettemme olleet tervetulleita sinne?

Huokaisin pudistaen päätäni keskittyen Rillaan. Se nuuski uteliaana joka toinen metri jotakin hajua, joten käveleminen oli hyvin hidasta. Oli silti hyvin huvittavaa seurata pikkukoiran innostusta, joten annoin sen nuuskia kaikessa rauhassa.

Olli

Aleksin lähdettyä kävelylle menin suoraan suihkuun. Tuijotin itseäni peilistä tutkien hiuksiani, olin aina omistanut luonnonkiharat. Hetken mielijohteesta kävin hakemassa puhelimeni olohuoneesta ja menin takaisin peilin eteen.

Otin itsestäni peilikuvan pitäen etusormea huulillani katsoen viereeni. Halusin nähdä Aleksin reaktion, kun hän näkisi tuon kuvan. Julkaisin kuvan Instagramiin ilman kuvatekstiä, ennen kuin riisuin loputkin vaatteet ja astuin suihkun alle.

Valutin vettä odottaen sen olevan lämpimämpää, ennen kuin kastelin itseni lämpimällä vedellä. Ajatukseni koostuivat jälleen kerran Aleksista. Mietin vain sitä, oliko liian aikaista sanoa ne kolme sanaa?

Olimme kuitenkin seurustelleet muutaman kuukauden ja tunteneet pari vuotta. Olisiko se ollut liian aikaista? Vaikka rakastin sitä mustahiuksista, en epäröinyt asiaa ollenkaan. Mutta tunsiko hän samoin?

Vai tulisiko se vain aivan liian aikaisin? Pudistin päätäni, olin saanut hetken päästä itseni pestyä. Suljin hanan ja otin pyyhkeeni naulakosta kuivaten itseni siihen. Olin menossa makuuhuoneeseen pukemaan, kun törmäsin johonkin ovella.

"Ai perkele", kuulin poikaystäväni äänen oven toiselta puolelta. "Sori rakas, en mä kuullu et sä tulit", pahoittelin ja kurkkasin oven takaa Aleksia. "Minä tunsin", hän tuhahti hymyillen hieman ja piti olkapäätänsä.

Hymähdin lähtien sinne makuuhuoneeseen pyyhe lantiollani. Etsin vaatekaapista itselleni boksereita ja Aleksin t-paitaa. "Olli Elias Matela!" kuulin miehen huutavan olohuoneesta.

En ehtinyt edes pukea päälleni, joten lähdin munasillani makuuhuoneen oviaukkoon. "Niin rakas?" kysyin hieman ihmeissäni. "Mikä tää on?" hän kysyi käsi suunsa edessä ja näytti minulla hetki sitten ottamaani kuvaa.

"Kuva jossa mä oon aika seksikäs?" ehdotin tutkien kuvaa uteliaana. "Aika paljonki ku vaa aika!" Aleksi huomautti ja katsoi minua pidättäen nauruaan. "Mä en voi sille mitää!" huomautin mennen takaisin sängyn luokse.

"Olisit varottanu mua, saatana mä sain sydärin!" poikaystäväni huusi minulle. Hymyilin huvittuneena pukien päälleni. Arvasin, että hän pitäisi kuvasta. Fanitkin varmasti, elleivät he olleet jo pyörtyneet takiani..

***

Kirjotin tän 28. heinäkuuta ja sain tunti sitten Johannes Brotherukselta terkkui, kuolen nyt onnellisena. 💙