No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

90. Komein mies

Olli

"Sä vaikutat siltä et haluut puhuu jostain, joten anna mennä veli", Joonas sanoi ja katsoi minua pitkään. Olin käymässä yksin hänen luonaan, Aleksi oli jäänyt kotiin.

"Musta tuntuu jotenki kauheelta jättää omat vanhemmat kutsumatta omiin häihin, mutta ei ne oo mun ja Aleksin puolesta onnellisii, eikä ne ees tiiä et ollaan kihloissa", huokaisin.

"Ne on muutenki arvostellu mun elämää ja mun valintoja ihan liikaa. En mä tarvi meidän häihin ketää, jolle oon vaa pettymys ku oon miehen kanssa, enkä mä haluu ketää muuta", jatkoin.

"Mut silti tuntuu nii kylmältä sanoo näi", hymähdin nojaten blondiin. "Mä ymmärrän. Mut ei se oo, sä puhut vaan pelkkiä faktoja, hyvä et oot tajunnu ne ite", Joonas totesi silittäen käsivarttani.

"Mut niiltä jää silti oman lapsen häät välistä", huomautin, oli todella ristiriitaiset fiilikset tästä kaikesta. "Sitten jää. Olli ne ei ansaitse kutsuu sinne ku kohteli sua paskasti", hän puhui järkeä päähäni.

"Sä ite päätät omasta elämästäs, omista unelmista ja omista valinnoista, varsinki ku oot aikunen. Kenelläkään ei oo siihen mitää vastaanväitettävää", blondi jatkoi katsoen minua koko ajan silmiin.

"Onneks mulla on sut", hymyilin hieman. Olisin voinut puhua tästä myös Aleksille, mutta en jaksanut vaivata hänen päätä enempää. Tai pilata hänen innostusta häistämme.

"Aina", hän hymähti ja pörrötti hiuksiani. "Mulla ei vois olla parempaa bestmania", totesin, ennen kuin Joonas jäätyi kokonaan. "Mitä?" hän ihmetteli jopa hieman järkyttyneenä.

"Mä kysyin sua mun bestmaniksi sillon Kajaanin keikan aikana ja sä nyökkäsit", naurahdin, yllättäen hän ei ollut kuullut asiaani musiikin yli. "Aijjaaaa..", blondi pohti ja palautti mieltänsä kyseiseen hetkeen.

"Mä en kyllä muista asiasta mitää, mut okei. Kyllähän sulle nyt kunnon polttarit ja häät pitää järjestää, oot todellaki ansainnu sen kaiken", Joonas hymyili, häneen pystyi aina luottaa.

Hymyilin vain kiitokseksi ja nojasin päätäni hänen rintakehään. Olin aina rakastanut meidän ystävyyttä, se oli todella korvaamatonta. Mikään tai kukaan ei nimittäin voinut korvata tätä hattarapäätä.

~~~~~

Aleksi

"Rilla tästä ei tuu nyt mitään", huokaisin ja luovutin. Olin yrittänyt testata pukua häitä varten ja muuten kaikki oli mennyt hyvin, mutta en saanut kravaattia laitettua millään.

Samassa ulko-ovi avautui ja kihlattuni palasi Joonakselta. Hän jäi katsomaan minua pitkään jättäen sen oven vielä auki. "Ei tarvi kuolaa", hymähdin palauttaen hänet takaisin tähän hetkeen.

"Entä jos sä näytät vaan nii hyvältä?" brune esitti kysymyksen hymyillen ja sulki oven. "Kato vaa ite peilii", hymähdin. "Rilla jumalauta nyt!" kirosin heti perään.

Pikkukoira juoksi innoissaan luoksemme. "Miksi sinun karvoja on minun puvussa, jonka laitoin päälleni kymmenen minuuttia sitte?" kysyin mahdollisimman vakavana.

Rilla vain heilutti häntäänsä innoissaan, se ei sitten ymmärtänyt tekosiaan. "Rimppu on taitava ku se levittää karvansa ihan joka paikkaan", Olli virnisti.

Hän asettui taakseni seisomaan ja katsoimme toisiamme peilistä. "Sä oot heittämällä komein mies koko maailmassa", hän kuiskasi pitäen käsiään olkapäilläni.

"En mä voi olla ku sä oot", kuiskasin takaisin hymyillen kuitenkin, omalta kihlatulta saadut kehut merkkasivat eniten. "Älä ala väittelee mun kanssa tästä", brune kehotti.

Tuhahdin ojentaen hänen käteen sen kravaatin, jotta sain myös sen testattua. Vaatteet olivat juuri täydelliset, musta puku. "Jos Porko menis naimisiin miehen kaa nii Porkolla olis mekko", Olli ilmoitti.

Repesin nauramaan, tuo oli todella tarpeellinen tieto. Mutta saattoihan se olla täysin mahdollista sen miehen kohdalla. "Mä haluisin nähä sen", kikatin peilin edessä.

***

Mielikuvat. 😭