Aleksi
Halasin Miraa antaen hänen itkeä minua vasten. Hän oli juuri kertonut, miten paskassa suhteessa hän oli ollut ja millaista hänen lapsuus oli ollut. Väkivaltaa ja riitelyä.
Parisuhde yhtä pettämistä, valehtelua, raiskaamista. Hänen vanhemmat olivat kuolleet, eikä hänellä ollut sisaruksia. Mira oli ollut täysin yksin. Se jos jokin tuntui pahalta. Ja väärältä.
Miten näin upealla ihmisellä ei voinut olla ketään tukenaan? Olinhan minäkin käynyt elämässäni vaikka ja mitä läpi, mutta minulla oli aina joku. Miralla ei ollut ketään. Ei se ollut reilua.
"Mut sun ei tarvi enää selvitä yksin, sulla on meiät", lohdutin hiljaa. "Ja eiks me voitais rakas jäädä tänne yöks?" ehdotin sitten katsoen kihlattuani kysyvänä. "Totta kai", hän hymyili meille.
"Ei teiän tarvi", Mira huomautti pyyhkien kyyneliään ja kohdisti katseensa minuun. "Mut me halutaan", vastasin hymyillen hieman. Enää ei ollut mitään väliä sillä, mitä täällä oli tapahtunut.
Vaikka kukaan meistä ei tuntenut tuota naista, niin halusin silti tutustua ja tukea häntä. Mira oli ollut tähänkin mennessä todella ystävällinen ja huomaavainen, en ymmärtänyt miten hän joutui kokemaan kaikkea hirveää.
"Kiitti", hän hymyili. "Mä oon pahoillani mut musta tuntuu et mä en pysty jäädä tänne", Joel sanoi hiljaa. "Ei teiän tarvi, te voitte mennä mun autolla", ehdotin. "Miten te sit pääsette pois?" Niko kysyi ihmeissään.
"Murehitaan sitä myöhemmin", hymähdin. "Okei. No mut me kai sitte lähetää, Ouluun on aika pitkä matka. Tsemppii paljon sulle ja kiitti et saatiin tulla", brune jatkoi nousten toiselta sohvalta.
"Eipä mitään, oli kiva nähä", Mira hymyili pienesti. Ei mennyt kauaa, kun jäimme huoneeseen kolmistaan. "Mut kertokaa teki jo jotai itestänne", hän naurahti sitten rentoutuen hieman.
"No.. Aleksi Kaunisvesi, 26, asun Helsingissä mun kihlatun Ollin ja meiän mäyräkoiran Rillan kanssa rivitalossa, meillä on Blind Channel niminen bändi, oon Nummelasta kotosin ja teen myös omaa tuotantoo", kerroin.
"Eikä ihana, onks sulla Rillasta kuvaa?" Mira innostui. Nyökkäsin kaivaen puhelimen taskustani, siitä pikkukoirasta riitti kuvia. Valitsin sen, jossa se toi minulle kukan suussaan.
"Nii sulonen!!" nainen henkäisi katsoen lumoutuneena Rillaa. "Osaa se sitäki olla", Olli hymähti. "Meidän oli kyllä tarkotus ottaa se mukaan mut me jätettiin se sit kumminki mun vanhemmille Nummelaan", kerroin.
"Olis ollu ihana nähä se", Mira huokaisi antaen puhelimeni takaisin minulle. "Mut ehkä sä näätki vielä", hymyilin toiveikkaana. "No mä asun Oulussa, te Helsingissä", hän hymähti.
"Mun vanhemmat asuu kyllä Oulussa mut mä en vaa oo niien kanssa enää tekemisissä", kihlattuni avasi suunsa tuijottaen rintakehääni. Hän istui meitä vastapäätä olevalla sohvalla.
"Saaks kysyy et mitä tapahtu?" Mira kysyi varovasti huolestuen hieman. Tästäkin näki miten paljon hän välitti meistä jo nyt, vaikka tapasimme ehkä tunti sitten ensimmäistä kertaa.
"Saat toki.. mun vanhemmat vaa suunnitteli mun elämän ja oon yks pettymys ku kierränki maailmaa ja vedän keikkoja. Ja et oon miehen kanssa yhessä ja vieläpä kihloissa", brune huokaisi laskien katseensa käsiinsä.
"Mä oon pahoillani", Mira sanoi hiljaa. "Mulle sä et oo pettymys. Sähän tiiät et mä rakastan sua enemmän ku mitää ja oon susta helvetin ylpee", avasin suuni päättäväisenä.
Menin antamaan kihlatulleni pitkän halin. "Te ootte nii rakastuneita ja sulosii, mä en ehkä kestä", brune huokaisi. "Kiitos", hymyilin hieman. "Mäki rakastan sua ja oon susta nii ylpee", Olli kuiskasi vetäen minut sitten suudelmaan.
***
Ku kirjottelin tän nii eka päivä seiskalla ohi, haluun takas päiväkotiin. 😀👍
YOU ARE READING
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
